Sitä luokkaa tässä on olo nyt. Enpä muista ihan hetkeen näin levotonta yötä olleenkaan, spede huuteli kertaa sata ja lopulta nostin kaverin meidän väliimme jossa huutelua ja rätinää harjoitettiin vielä hetki. Nyt nukutaan, tietysti, kun irkku sai tarpeekseen ja nousi ylös.

Miten tuo kuraan kuollut kuttu-lausekin nyt tuli mieleeni? Se kuului äitini vakiolauseisiin, joita irkku kylvää edelleen ympärilleen. "Anna hevosen surra, sillä on isompi pää" tai "se on sitä, sanoi Esko paskaa" oli myös äidin ehdotonta TOP-10 kamaa. Ehkä viimeöinen uni sai sen putkahtamaan mieleen ja uni taas lienee alitajunnan tapa valmistella huomisiin hautajaisiin.

Uni kun oli täynnä kaikki menettämiäni rakkaita ja jopa puitteet kuului menneeseen. Hassua unessa oli se, että he kaikki olivat siellä mutta kukaan muu ei ollut paikalla juuri silloin muuta kuin Ina. Muut olivat odottamassa minua, kuka isän luona "pikkumökissä" ja kuka taas mummulassa. Ina ei ollut edes minun koirani vaan jonkun rakkaani vaikka omistaja ei minulle unessa täysin selvinnytkään.

Hullua unessa oli myös se, että Ina oli elämänsä loppupuolella. Minä olin tätä kävelyttämässä mummulaan ja tiesin tällä olevan mielettömän himon autotielle karkaamiseen. Oikeastihan Inalla oli järjetön himo hyökätä aidan raosta pihaan tunkevien pikkukoirien kimppuun, autot saati autotie ei tätä kiinnostaneet. Minkähän takia minä kuljetin Inaa ilman narua siellä, vilkkaan lapsuuteni valtatien sivussa? Yhtäkkiä Ina syöksähti tien yli nähdessään auton tulevan, tai niin, syöksähti ja syöksähti. Kaistan puolivälissä tällä petti takatassut alta. Se kauhuntunne siinä unessa, se oli niin aito että se varmaan saikin minut heräämään puolittain.

Hulluna juttuna pitäisin sitäkin, että auto joka ehti juuri ja juuri jarruttaa niin ettei Ina jäänyt sen alle, oli äitini vanha auto. Kuljettaja oli tosin aivan uppo-outo. Ja siinä minä seisoin, tien toisessa laidassa, sydän syrjälläni katsoen kuinka koira veti takapäänsä hiuksen hienosti auton edestä pois ja autokin pysähtyi juuri muutama sentti ennen kuin olisi osunut. Totesin ystävälleni, joka myös jäi unessa kysymysmerkiksi henkilöllisyytensä puolesta, että ei siitä enää ole koiraksi, kyllä se pitäisi päästää ikiuneen.

Ina istui tien toisella puolella silmät surua täynnä katsellen minua ja yrittäen silti heiluttaa häntäänsä. Autoilija piteli rattia rystyset valkoisina ja yhtäaikaa pelästynein ja surullisin silmin. Ja minä katselin Inaa ajatellen kuinka kamalan vanha tuosta onkaan jo tullut. Siihen minä sitten havahduinkin kunnolla hereille, niihin ajatuksiin. Omituinen uni kertakaikkisesti ja silti minä ymmärrän mistä se tulee.

Ei siis ole mikään ihme, että ensimmäisenä sängystä noustuani ajattelin että tästä se tulee pitkä päivä kun irkku on valmiiksi kuin kuraan kuollut kuttu. Eikä aikaakaan, olin nostamassa sohvalta junnun siihen tuomaa kenkää laittaakseni sen kirjahyllyn alatasolle kun päähän pälkähti että enpäs laitakaan kun en ole varma koskeeko se äidin vanhan kansan mukainen uskomus vain pöytiä vai myös hyllytasoja. Äiti kun oli hyvin tarkka siitä, että ikinä ei kenkiä lasketa pöydälle, se kun tietää huonoa.

Tai leipää ei laiteta nurinniskoin leipälaatikkoon. Varma tapa saada leipä loppumaan talosta. Niin hyvin ne opit äiti on iskostanut päähän, että käännän leivät oikeinpäin jopa muiden luona jos huomaan niiden nurinniskoin olevan ja annapa olla, jos joku on aikeissa laskea kengän pöydälle. Kyllä, irkku kyllä kiljahtaa äkkiä että ei, ei, ei ja ei! Arvatkaapa millaisessa paiseessa irkku on niinä harvoina kertoina kun ukko plankkaa juhlakenkiään ja laskee parin kuivumaan pöydälle? Kyllä...

Irkku saattaa jopa koettaa salaa siirtää kengän penkille, ukon mielestä kun plankatessa se uskomus ei toimi. Saattaa tuo toki niinkin olla, mutta kun en ole täysin varma niin yleensä olen sitten kauhuissani ja koetan itsepintaisesti saada kenkää siirtymään vaikka sitten ajatuksen voimalla penkille. Ei ole helppoa olla irkku ei!

Vaan se näistä irkun omalaatuisista tavoista ja unista, mahdoitteko huomata että eilen oli himppasen kuuma päivä. Millainen mahtaa viikonlopusta lämmön puolesta tullakaan, lämpötilojen kun pitäisi nousta vain lisää kaiken aikaa. Ihanaa! Tosin on pakko myöntää, että iloisemmissa merkeissä minä siitä lämmöstä haluaisin nauttia, mutta tämähän ei ole valintakysymys.

Eilinen kuumuus sai aikaan sen, että koko päivä meni ulkona. Irkku kyhäsi ruoan pikana aamusta ja sen perään irkku aloitti mittavan "mulla on ihan varmasti jossain puuöljyä"-operaation. Ukollekin oli pakko nakata viestiä asian tiimoilta, tämä suunnilleen "pyöritteli silmiään" vastausviestissään, ei hän ole ikinä kuullutkaan että meillä olisi sellaista missään. 

Vaan irkku oli vakuuttunut asiastaan, jopa niin vakuuttunut että haki lopulta jakkaran alleen ja suunnilleen sukelsi eteisen kaapin ylähyllyn perukoille. Ja kyllä, siellähän se öljypönäkkä nöpötti sievästi kaiken muun alla ja takana. Suti käteen ja öljyämään, kas kun olin tietysti innoissani kaivanut jo hoito-ohjeetkin netistä. Sitä en vaan muistanut että pitikö pöytä käsitellä kaikilta, siis myös ala-, pinnoiltaan vai vain päällypuolella olevilta mutta niin, irkkuhan ei jätä mitään sattuman varaan ja ainoa mikä jäi öljyämättä oli maata vasten olevien jalkojen alapinnat.

Lämpö olikin hyvä juttu, pintojen kuivuminen ei vienyt puoltapäivää vaan jo parin tunnin perästä pöytä oli kuivunut. Kuivumista odotellessa irkku otti ja pakkasi prinsessan kanssa tämän kassin, tämä kun lähti jo eilen ukon siskon ja tämän miehen mukana mökille. Junnukin olisi tahtonut lähteä mutta autoon ei mahdu kolmea lasta enempää turvallisesti millään ja onneksi huligaanitiimi oli aamusta asti kärttäneet jos naapurin poika pääsisi yöksi meille, joten tuolla varjolla junnu ei jäänyt edes murehtimaan asiaa.

Ukon tultua töistä irkku siirtyi läppäri seuranaan kunnolla ulos ja niin, arvaattekin, siinähän sitä tuli istuskeltua lähinnä uuden ihanan puutarhapöydän vieressä vaikka istuin nyt ei ollutkaan parasta a-ryhmää eli niin, muovituoli aina vaan. Muovituolin onneton puoli helteellä on hiostus. Hittolainen, että siinä takapuoli hikoili mutta pöytä oli ihana katsella ja hipellellä. Pienestä sitä ilonsa saakin.

Prinsessan lähdettyä ja ukon herättyä kauneusuniltaan olikin ohjelmassa puvunmetsästys, lähinnä siis pojan 15v rippipuvun. Ukko lähti tämän kanssa kaupoille ja irkku vinkkasi perään että "tuoli olis kiva ylläri". Onneksi poika 15v oli todennut autossa ukolle, että eikö olisi järkevintä käydä toisessa sittarissa niitä tuoleja katsomassa, eihän niiden joka sittarista tarvitse loppu olla.

Tiedättekö muuten, että poika 15v on maailman huonoin huijaamaan äitiä puhelimessa? Tämä kun soitti sittarireissun perään autosta että ehei, on niin järjettömän hintaisia ne tuolit että ei toivoakaan että niitä olisi saatu ostettua tällä kertaa, sittarissa kun ei ollut enää niitä 25 ekkeä maksaneita. Niinpä irkku siirsi suosilla muovituolin pois pöydän äärestä ja kyllä, sieltähän ne tuolit saapui pehmusteineen päivineen. Pukua tosin ei ollut löytynyt mutta irkulle riitti siihen hätään ihan ne tuolitkin.

Ja kuulkaa, on ne hienot. Tukevat. Ihanat. Ja mukavat pepun alla. Ei hiosta ei! Tänään irkku aikoo istuskella lisää uuden ihanan puutarhapöytänsä ääressä ihanalla tuolilla josta irkku on muuten tosi tarkka. Huligaanitiimikin kun tahtoisi tuoleihin istumaan ja leikkimään pöydän ääreen. Arvaatteko? Kyllä, irkku piti huligaaneille eilen pitkän puheen pöydästä ja tuoleista ja alueesta jolla ne sijaitsee.

"Tämä on IRKUN alue! IRKUN! Tälle alueelle EI saa tulla muut kuin aikuiset ja niin no, spede, kun ei se tonopi tajua vielä mitään, mutta TE ette tule yhdenkään lelun kanssa tälle alueelle. ETTE YHDENKÄÄN! Te saatte tulla tälle alueelle ja jopa istua tuoliin silloin kun irkku ystävällisesti kutsuu teidät. Muulloin teillä EI OLE mitään asiaa tämän pöydän ääreen eikä näille tuoleille, nämä on AIKUISTEN LEIKKIALUEELLA!"

Kumpikin pikkuhuligaani katsoi irkkua tyyliin eppää, mutta kummasti se ilme kirkastui kun irkku totesi, että ellette ole huomanneet, tuolla on hiekkalaatikko, tuolla trampoliini ja tuolla teidän autoleikkinne. Ja kyllä, syömään tekin pääsette tähän silloin kun syödään ulkona. Kamalan ehdottomasti irkku asian ilmaisi, mutta kun irkku tuntee tämän porukan. Jos minä nyt annan himppasenkin löysää tässä asiassa niin se on vilaus ja irkun ihana oleskelualue on muuttunut lasten leikkialueeksi jossa pöytä on miinoitettu autoilla ja tuolit siirretty toimittamaan linja-auton virkaa ja sitä irkku EI HALUA!

Irkku on siis jälleen askeleen lähempänä sitä ihanaa pihaparatiisiaan. Jonka muokkaamista on luvassa tänään, kas kun talon päädyssä olisi himppanen kitkettävää ja ne tuolitkin pitäisi käsitellä tänään. Muilta osin piha onkin aika hyvässä kuosissa, sanoisin jopa että viihtyisä. Ja se on kuulkaa paljon se, täällä kun on kertakaikkisen hankalaa saada mitään pysymään viihtyisän näköisenä. Se hiljattain tyhjennetty kuistikin kun on taas vähemmän viihtyisä. Ehkäpä otan sen jonkin sadepäivän projektiksi, niitä projekteja kun on enemmänkin jotka on PAKKO hoitaa ennen pojan 15v elokuisia rippijuhlia.

Huligaanitiimin toinen osapuoli tuli kuin tulikin yöksi, ja hei, jäi yöksi vaikka irkkutuota kyllä epäili. Hieman siinä oli epäilystä ja empimistä iltamyöhään, pojat kun nukkuvat yläkerrassa prinsessalta tyhjäksi jääneessä sängyssä ja tietäähän sen, puoli yhdentoista kanttiin siellä istuttiin sängyllä naapurin pojan halutessa kotiin ja junnun maanitellessa tätä. Hetkellinen höpötys poikien kanssa ja kas, naapurinpoika ei sitten enää tahtonutkaan oikeastaan kotiin vaan jäi kuin jäikin makoilemaan.

Onneksi teinit kotiutuivat juuri tuolloin, toinen teineistä istui rapputasanteen koneella ja kas, rauhoittuihan ne pojat kun paikalla oli joku isompikin ihminen. Olin tosin varoitellut teinin valmiiksi että JOS käy niin että poika tahtookin vielä ehdottomasti kotiin, niin täytyy tuo sitten saatella aidan toiselle puolen ja aina kotiovelle saakka. Aamusella kävin kurkkaamassa prinsessan sänkyyn ja kyllä sieltä kaksi päätä pilkottaa peiton alta eli unikin on tullut hyvissä ajoin.

Ja nyt, irkun olisi aiheellista alkaa tuumailemaan mökkikassia kuntoon. Lähdemme vasta aamulla mutta ajankohta tulee olemaan niin aikainen, että kassi siinä kuin autokin, on parasta pakata jo tänään. Loppukatselmus lapsosten hautajaisvaatteisiinkin olisi syytä tehdä, ettei sitten käy niin että irkku säntäilee kuin päätön kana täällä iltasella. Joten, viettäkää oikein mukava perjantai ja varuilta sanon että viikonloppukin! Saattaapi olla että palaan bloggaamaan vasta ensi viikolla. Se on moro!