Mutta kun. Irkkuun iski kevät. Oikein kunnolla. Tyyliin pam vaan ja nyt on kevät! Juu, remonttia en sentään ole vielä ottanut ohjelmistoon, mutta pahaltahan tämä näyttää. Kun ihan ikäänkuin polttelee. Korventaa. Jalat vispaa suuntaan a ja b. Kas kun. Ai kamala että voi olla kamalan näköinen seinä. Siellä rappusissa. Ja jotta maalia sinne pitää saada, ihan ehdottomasti. Onneksi maalisuteja ei ole osunut silmiin talossa, ja se maalipönttökin on vintillä. Ja painaa sen verran reippaasti, että irkku sitä ei sieltä alas kiikuta parhaalla tahdollaankaan. Tai ainakin tahdon uskoa niin, koska muutenhan se on nälkäkuolema perheellä edessä kun äiti vaan sutii.

Ja kuulkaa, jotta se maalipönttö pysyy siellä missä on, irkun silmiin osui taas se olkkarin tietokonepöydän alue. Kun pöytä on ihan ka-ma-la. Vaikka sitä siivoaisikin kuinka ja paljon, aina se on ihan ka-ma-la ja kamalan sotkuinen. Kas kun se on nurkassa jonka ohikulkiessa jokaisen tenavan tulee laskettua siihen mitä milloinkin. Pikkuautoja. Kokeita. Koulun tiedotuksia. Kuulapyssyn lippaita. Oletettavasti mopon osia. Ja vaikka mitä muuta EI KUULU TÄHÄN tavaraa. Ihan järjettömissä määrin.

Ja mikä onni ja autuus, tai no onni ja autuus, miten senkin nyt ottaa, irkku sai kipinän. Kas kun. Se hiiri. Joka siis otti ritolat ja katosi silloin viikko sitten uuden kurkkauksen tehtyään, se tuli takaisin. Eilen aamulla. Viikon pois oltuaan. Peläytti irkun pahanpäiväisesti. Mikään ei pelästytä enempää kuin täysin hiljaisessa talossa kuulunut yhtäkkinen rapina. Eikä mikä tahansa rapina, vaan sellainen kunnon rapsahdus, jostain selän takaa ihan läheltä, kun istut aamukahvilla kaikessa rauhassa lasten ja ukon vielä nukkuessa. Jumankuikkelit, että oli lähellä ettei kahvi hulahtanut väärään kurkkuun. Irkku ei tahtonut uskaltaa edes liikahtaa ensin. Kunnes tajusi, että hitto sen on pakko olla se hiiri...

Varmemmaksi vakuudeksi hiiri livahti näkyviin siinä vaiheessa kun irkku siirtyi hakemaan lisää kahvia. Pelästyi varmasti ihan yhtä paljon kuin irkkukin, siihen malliin tuo pakastimen alle säntäsi piiloon. APUA!!! Loppupäivä menikin sitten, sillä tavalla, kääk missä se vaanii mua-fiiliksissä, joka on kyllä aivan typerää, hiiret mitään tee. Siis ihmiselle, ainakaan mitään kamikaze-syöksyjä kurkkuun kiinni tai vastaavaa. Eipä näkynyt. Koko päivänä. Ukko sen sijaan totesi irkulle, että sitä yhtä kiinniottokeikkaa lukuunottamatta hän ei ole nähnyt sitä kertaakaan. Eikä kuullut kertaakaan rapinaa. Jotta onkohan irkku ihan täysipäinen sitten kuitenkaan. Kunnes illalla. Hiiri päätti todistaa ukolle irkun täysipäisyyden ja singahti siinä kymmenen jälkeen, kun ukkokin oli kotiutunut, keittiöön jääkaapin alle kun ukko eteiseen kolisi. Jotta hauskaa!

Tänä aamuna ei rapissut. Siis sen ekan kupin aikana. Tokan kupin aikana irkku huomasi syrjäsilmällä että jahas, hiiri lähestyy sohvan alta, varmaan oli aikeenaan mennä eteiseen. Irkku tuijotti tiukasti hiirtä joka jähmettyi paikoilleen, luuli varmaan muuttuneensa näkymättömäksi ja totesi toiselle että "huonosti käy kun täällä hillut, se on nirri pois kohta, mene ulos". Hiiri parka säikähti kun sillä tavalla kehdataan toiselle puhua ja livisti takaisin sinne sohvan alle. Ja siitähän ne juhlat sitten alkoikin.

Irkku istui koneella, hiiri hiippasi tietokonepöydän taakse, irkku säpsähti, hiiri pinkaisi peränurkkaan tietokonepöydän taa piiloon. Irkku koetti olla hiljaa, hiiri odotti otollista hetkeä, rapsi sitten tietokonepöydän laatikossa, irkku säpsähti, hiiri meinasi saada slaagin ja pinkaisi takaisin sinne peränurkkaan. Irkku koetti olla liikkumatta, hiiri teki kamikazesyöksyn irkun tuolin alustaa kohti, selvästi aikeenaan juosta superlujaa eteiseen ja ei, ei se auttanut, irkku säpsi oikein kunnolla ja hiiriparka oli taas astetta lähempänä sydänkohtausta ja luonnollisestikin siellä peränurkassa jälleen. Siinä vaiheessa irkun oli pakko paeta paikalta. Yläkertaan, koululaisia herättämään. En tiedä missä vaiheessa hiiri sitten on vihdoin selvinnyt olkkarista eteiseen, sillä on selvästi jonkinlainen kulkureitti keittiön kaappien alla.

Oli miten oli, tästä irkku sai sitten sen. Kimmokkeen. Jotta se uusi tietokonepöytä josta irkku on haaveillut, siis se jossa ei ole laatikoita, ei takaseiniä vaan tasoja tasoja ja lisää tasoja ja ennenkaikkea pyörät alla, että se on saatava. ASAP. Ei auta itku markkinoilla. Mutta koska sitä ei juuri tähän hätään saa, niin toiseksi paras vaihtoehto on purkaa kaikki laatikot tietokonepöydästä pois, etenkin kun niihin laatikoihinkin tungetaan mitä sattuu ja niistä ylimmäinen on rikki rikki. Ja kun hommiin alettiin, niin samallahan sitä sitten järkkää vähän muutakin olkkarissa. Joten pommitettu on. Olkkaria. Tosissaan.

Ja hyvä olikin että pommitettiin. Tietokonepöydän laatikossa kun on irkun ja ukon namikätkö. Eli LIDLin halpoja suklaapatukkapakkauksia reippaasti. LIDLin versioita Mars, Snickers ja Twix patukoista. Hiiri on SUKLAAHOLISTI! Tai no, oikeammin pähkinäholisti. Pähkinäsuklaaholisti. Kaksi Snickers-jäljitelmää oli osittain nakerreltu. Ja toinen niistä jo lähes puoleen väliin asti. Jotta se selittää ne kamalat rapinat. Ja nyt on suklaapippalot ohi, suklaat muutti piiloon johon hiiri ei pääse. HITTO sanon mä! Kaveri on nakerrelut siinä irkun alueella. JAIKS!!!

Nyt on sitten hiirellä hengenlähtö edessä. Ukko kävi rautakaupasta hakemassa hiirijahtikapineet ja ehkäpä jo huomenna irkulla on säpsyvapaa-aamu. Toisaalta tosin harmittaa, inhottavahan se on toinen pieni onneton listiä, mutta kun. Tiedä mitä tautejakin sitten mukanaan kuskaa. Ja hitto kun irkku säpsii, tänään olisi aamulla ollut useampi nitro paikallaan. Ja nyt irkun on poistuttava, kas kun junnu odottaa kerhosta noutajaa. Viettäkäätten miellyttävä tiistai-iltapäivä!