Tämä päivä on mennyt niin vauhdilla, että mistä sitä lähtisi purkamaan. Eli aamu alkoi sillä että mies lähti junnun kanssa silmälääkärille, tutkinnan tulos, nyt silmälasit oikean vahvuiset, mutta koska peittohoito pojan kanssa ei ota toimiakseen millään eli lappua ei todellakaan saada pidettyä niin usein ja pitkään kuin pitäisi, aletaan vähitellen suunnittelemaan leikkausta silmää. Karsastaa todella pahasti oikealla silmällään, ressukka. Mutta näkee sentään nyt kunnolla kun lasit iskussa.

Itse vein tytöt eskariin ja menin miehen siskolla käymään aamukahvilla ennenkuin hoitopoika tuli kymmenen aikaan. Sisko toi pojan ja taas kahviteltiin. Eipä aikaakaan kun mies ja junnu palasivat, ruokin lapset, ja sitten lähdettiinkin jo kotvasen päästä kerhoon ja hain samalla prinsessan eskarista. Sujuvasti siirryttiin kuskaamaan miehen siskoa ja kummityttöä labrasta hakemaan näytepurkit ja siitä vaparin kautta jälleen kahville.

Kotiuduin sitten ilman prinsessaa joka jäi odottelemaan iskää ja junnua miehen siskolle, itse lähdin viemään teiniä katsastuskonttorille mopokorttitenttiin ja vihdoinkin meni läpi. Yes! Siitä sitten teini kotiin, itse takaisin miehen siskolle noutamaan tätä kanssani kaupoille. Ja hetki sitten kotiuduttiin. Matalalentoa siis koko päivä.

Päivityksiä tulee luultavasti nyt aika tipahtelemalla, kuten eräässä aiemmassa vastauksessani kommenttilaatikkoon sanoin, meidän elämämme on sekaisin ja pahasti, mutta siitä en halua enempiä kertoa. Sen verran sanottakoon, että sotatila saattaa olla ohi, mutta se ei välttämättä aina tarkoita sitä, että asiat olisi kunnossa. Joten älkää ihmetelkö. Eihän elämä aina voi olla autuutta ja onnea, eihän? Toisinaan on käytävä pohjilla, aivan kaikessa.