Sanottiin pankissa. No ehkä nyt ei oikeasti, kyllä tämä toteamus taitaa tulla ihan täältä keittiön pöydän äärestä kahvikupposen takaa. Ei hyvältä näytä ei, eikös se silloin sitten näytä pahalta? Eilinen riehaantuminen kostautuu tehokkaasti kuten ah niin monesti ennenkin olen todennut käyvän kun oikein riehaantuu. Sormi, tuo pahanilmanlintu. Luulenpa, että kohta hakkaan koko vasemman käden ranteesta irti ja heitän metsään, olkoon siellä ja ihmetelköön että mikä sen nyt tuli.

Kävipä näet niin että innostuin eilen iltasella, junnun ja prinsessan poistuttua kotosalta serkkusynttäreille HopLopin riemuihin, pesemään uunin. Oli kyllä jo aikakin, itseasiassa olen viimeisen kuukauden hokenut itselleni joka kerta sinne jotain lykätessäni että hitto tää pitää kyl pestä heti kun tää jäähtyy, mutta peri-irkkuna en tietenkään ole moista muistanut enää uunin jäähdyttyä. Vaan eilenpä muistin. Nyt on kyllä pakko todeta että joko minun työtehoni on kasvanut aivan suunnattomasti tai sitten pesuaineet on ydympiä kuin ennen, uuni oli näet puunattu ja putsattu alle puolen tunnin ja aina lasiluukun väli- ja ulkopintoja myöten. Sanoisin jopa, että lasiluukku ei ole viimeiseen viiteen vuoteen ollut niin puhdas kuin siitä eilen tuli. On muuten aika pimahtanutta tuijotella uuniin jossa on valo päällä ihan vain siksi että voi ihailla hohtavan puhdasta lasiluukkua, toim huom.

Siinä pesun lomassa käytin hetkittäin myös vasenta kättä hinkkailuapuna, toki niin että minimoin kivun joka kädessä tuntui. No hurraa, sehän kannatti. Uunin pestyäni siirsin sen vielä paikaltaan ja siivosin alustan ja taustan, meillä tosiaan taidetaan hinkata niitä turhan usein koska odottamaani rasva-, pöly- ja roiskepintaa ei sieltä pahemmin löytynyt, ja lopuksi imuroin koko alakerran kun nyt siinä vireessä olin. Vaan kuulkaa. Väärin! Väärä ratkaisu, kertakaikkisen väärä! Tämä kävi selväksi hyvinkin pian että nyt akka haukkasi liian ison palan kakkua kerralla.

Loppuillan käsi oli näet kuutamolla. Romiksella. Jossain missä lie. En saanut edes tuttipulloa väännettyä auki kun vasemmalla kädellä ei vain pystynyt tarttumaan kunnolla mihinkään ilman että tuntui että koko käsi räjähtää irti. Taitaa olla ärhäkkäämmän puoleinen tulehdus koko lapasessa, särky oli hetkessä levinnyt paitsi kämmeneen, myös etusormeen ja ranteeseen ja se säteili pitkin keskisormea ja käsivartta. Voi hevosen perä! Sängyssäkin vääntelehdin aikani että sain käden jotenkin asentoon jossa särky oli minimaalinen.

Kuinka moni muuten on kuullut tämän lasten viljelemän ihanan vitsin jossa kysytään "kummalla kädellä sä pyyhit" ja vastattuasi jomman kumman käden kaikki nauraa kippurassa kun "mä kyllä pyyhin paperilla". Tätä vitsiä olen nyt pyöritellyt mielessäni joka vessakeikalla, minä näet pyyhin toki myös sillä paperilla mutta olen tottunut käyttämään paperinpidikkeenä vasenta kättä. Enpä käytä enää. Tiedättekö kuinka vaikeaa on käyttää pidikkeenä kättä, joka siihen hommaan ei ole tottunut? Vaikeaa voin kertoa. Housujen avaaminenkin on urheilulaji ja entä sitten napin kiinnilaittaminen? Tai jo pelkkä housujen nostaminen. 

Lievää epäuskoahan tässä alkaa itselle iskeä. Että nytkö tässä romututaan täysin kertaheitolla, kirjoittaminenkin alkaa olla niin hankalaa että saa nähdä onko tämä viimeinen bloggaus hetkeen vai purenko sitkeästi hammasta yhteen ja koetan kirjoittaa ilman vasenta kättä, joka sekin on muuten aika hiton hankalaa ja hidasta. Joten niin, uusi lääkärikeikka on edessä ja sillä siisti, tänään en vain ehtisi niin millään sinne. Pitäisi ehtiä leipomaan ja touhaamaan sitä ja tätä huomiseksi, ja mitäs jos en pystykään pursottamaan kermaa? Ihan oikeasti?

Yritän nyt suoriutua tämän käpäläni kanssa maanantaihin ja sillä sipuli, pistän sen vaikka pakettiin heti leivottuani jos en muuta keksi. Onneksi varvas on kuosissa, sitä ei ole näet särkenyt yhtään vaikka pakkanen onkin paukkunut. Jonkinasteista harkintaa sillä on ollut ajoittain, mutta se on ollut vain kuin muistuttelua siitä että hei, mä olen täällä ja jos nyt riisut noi toppahousut ja jätät sen pillerin ottamatta niin hei, mä näytän sulle kuinka käy. Jei! Olenpa todellakin iloinen että ainakin joku osa mitä ilmeisimmin toimii ja hyvin nyt.

Nyt siirryn herättelemään koululaisia, siihen ei onneksi tarvitse välttämättä vasuria alkuunkaan. Se on moro ja viettäkää mukava perjantai ja jos tästä ei hetkeen kuulu, niin tämä ei ole pystynyt enää edes hammasta purren avaamaan läppäriään.