Ihan ensin, töissä oli varsin kivaa etten sanoisi! Eikä se kivuus loppunut vielä siihenkään, ehei! Kotona minua odotti sähköpostissa ilmoitus siitä että kännykkätilaukseni on vastaanotettu. Ja Unkarin reissun huvilan loppumaksukin ilmoitettiin nypätyksi visalta. Että sopii odotella voucheria joka ilmestyy samaiseen sähköpostilaatikkoon heti kun nypätyt rahat on kuittaantunut johonkin. Jes!

Eikä tässä ollut vielä kaikki, ei tosiaankaan! Aiemmin päivällä minulle soitettiin pariin kertaan tuntemattomasta numerosta. Luonnollisestikaan en vastannut kesken työpäivän moisiin soittoihin, päätinpä vielä mielessäni että kyseessä on kuitenkin lehtikauppias. Kotosalla puhelin soi jälleen, näytöllä näkyi "tuntematon numero" ja päätin päästää lehtimyyjäpolon piinastaan vastaamalla.

Suomen taloustutkimuksesta päivää, että josko rouva osallistuisi siihen radiotutkimukseen johon on lupautunut osallistumaan netin kautta viime viikolla. Oooh! Ihan vain palkkiotietoja, saisiko he lähettää kotiin lahjakortin S-ryhmän liikkeisiin vai sittenkin ennemmin Stockmannille? Neljäkymmentä euroa ja ihan vain siitä vaivasta että vastaan kolmena päivänä ensi viikolla heidän sähköpostitse lähettämiin kyselyihin. Jep jep!

Vielä parempaa seurari parin tunnin päästä kun sähköpostiin paukahti ilmoitus siitä että kännykkätilaus on siirtynyt käsittelyyn. Näinköhän puhelin ehtii jo huomenna paikalliseen postiin asti noudettavaksi? Ja ei, ei vielä siinäkään kaikki! Spede kuukahti unilleen jo puoli kahdeksalta illalla, prinsessan ja junnun näppylät oli kaikki lähteneet kuivumaan antibioottikuurin alettua purra ja muutenkin iltahommat sujui kivuttomasti.

Joo-o. Eipä tässä voi todeta kuin että kun se natsaa niin se natsaa vallan näpsäkästi. Nih! Natsaamiseksi luen kyllä senkin että edelleen meillä näyttäisi merkillisen streptokokin vallassa olevan vain kaksi lasta, muut näyttää varsin hyväkuntoisilta. Prinsessa ja junnu viettävät vielä tämänkin päivän kotosalla, mutta huomenna molemmat kaiketi suoriutuu kouluun. Valitettavasti tälle viikolle ajattelemani passikuvaussessio pitänee siirtää ensi viikolle, prinsessan kasvot kun on jokseenkin kirjavat.

Pienimuotoista tuumailua aiheuttaa tosin junnu ja junnun kaverisynttärit jotka olisi tänä iltana. Että uskaltaisiko tämän vaiko ei päästää sinne. Antibiootit on ehtineet mennä kaksi päivää joten vaikutus lienee ihan kohdallaan ja koska kaikki näpyt on kuivahtaneet niin niiden ei pitäisi enää edes tarttua. Ja toisaalta, huomennahan poika menee jo kouluunkin. Höh sentäs. No, jäänpä tätä tuumimaan ja miettimään.

Se on siis moro ja katsellaan, viettäkää kivakivatorstai sano!