Eilinen. Kävipä näet niin että heti aamusta, saatuani speden tarhaan ja junnun sekä prinsessan laitettua koulutielle, innostuin siivoamaan. Ja niinhän siinä kävi että yksi asia johti toiseen, toinen kolmanteen jne jne, kyllä te tiedätte. Alkuperäinen ajatus lattioiden pesusta oli hetkessä paisunut tavaroiden raivaamiseen olkkarin hyllyistä, tasoilta, pöydiltä. Lelujen kasailuun sen mukaan kuuluuko ne speden vai junnun käyttökapineisiin.

Meidän olohuoneella kun on paha tapa kerätä rompetta joka sinne ei kuulu tyyliin junnun farkut. Prinsessan piirustuspino. Kynsilakkakokoelma. Äidin kutomat ja päättelyä odottavat sukat. Toki joukossa on äidin aivovammasta kertovia esineitä tyyliin lähes loppuun poltettu kynttilä, polttoaikaa jäljellä 10 minuuttia. Eihän sitä koskaan voi tietää koska tarvitsee kynttilänvaloa kymmeneksi minuutiksi! Samaista tyyliä kuvannee keraaminen kukkaruukun suojaruukku kirjahyllyn päällä. Halki mutta vielä jotenkuten kasassa.

Eihän sitä koskaan tiedä koska joko a. joku naapureista tulee kysymään olisiko emännällä lainata haljennutta kukkaruukkua tai b. tunnen tarvetta testata jonkin liiman toimivuutta juuri sellaiseen ruukkuun. Toki joukossa nökötti vielä pelilevy Nintendo GameCubelle, olkoonkin että se levy oli naarmuilla eikä koko pelikonettakaan ole enää koko torpassa, loppuun puristeltu jalkarasvatuubi (saattaahan se olla että joskus sieltä tarvitsee juuri sen pienen helmen joka irtoaa jostain syövereistä kun sen leikkaa kahtia) ja pölyttynyt "It´s a boy" ilmapallo joka oli käpristynyt kokoon omena entisen hunajamelonikoon sijaan.

Sama paha tapa on muuten keittiössä kahdella tasolla, kumpaisellekin ohikulkijat laskevat kaiken mikä niihin vaan mahtuu aina roskiin tarkoitetuista karkkipapereista tyhjäksi käytettyihin paperiliimatuubeihin sekä toimimattomiin sytkäreihin asti. Ei kiva. Ei sittenkään että siivotessa hymyilytti kerran jos eräänkin lappuset joihin oli kirjoitettu mystisiä numerosarjoja. Tai lasten sormus josta kivi oli irronnut ja hukkunut. Tai tekoripset jotka oli vääntyneet niin solmuun että niihin sopivaa silmää ei taitaisi löytyä edes ulkoavaruudesta.

Niinpä se toiminto olkkarin puolella levisi hyvinkin ripeällä tahdilla keittiöön. Papereiden pelmaamiseen keittiössä. DVD-elokuvien kiikuttamiseen takaisin sinne olkkarin hyllyyn. Yksinäisten kynänpätkien saatteluun takaisin kynäkoteloon. Pölyjen pyyhkimiseen sieltä, täältä ja tuolta. Keittiön pintojen puunaamiseen. Ja kas, siinä samalla laittelin kännyni lataamaan ja asentamaan sisuksiinsa uutta ja mainostettua Symbian Annaa

Ihmetellen kerran jos eräänkin latauksen hitautta. Ja todeten että olkoon, ladatkoon vaikka koko päivän, minä pesen nyt lattiaa. Nypin kukista kuivuneita lehtiä. Siirtelen huonekaluja imurin ja mopin edestä. Pesen hyllystä löytyneitä ja sinne unohtuneita tuikkukynttelikköjä saippuavedellä. Teen tilaa päättelyä odottaville sukille arkkupöydän tason alle. Harkitsen tarkalleen mihin sijoitan minkäkin olkkariin jäävän kapineen.

Hieman puolen päivän jälkeen julistin toimintoni valmiiksi. Olkkari oli kuin uudelleen syntynyt, iso muoviastia junnun leluja täynnä odotti ovenpielessä yläkertaan siirtymistä, pöydälle oli liinan sijaan sijoittunut iso pinkki tarjotin kahden tuikkukynttelikön alustaksi ja ison tarjottimen sisällä oli pienempi tarjotin tilaa jakamassa ja pitämässä huolta kahdesta SaintPauliasta. Peilipöydällä oli tähteenä tasan tarkkaan kyntteliköt, öljylyhty ja kaksi hiushoitosuihketta. Tulostinkin oli saanut lähes koko tason itselleen, vierusnaapurina asusteli enää kutimet. Ja kirjahylly. Sehän suorastaan loisti paitsi puhtautta niin myös romuttomuutta. Oih!

Eteisen ovensuussa odotti kaksi muovikassillista tavaraa jotka sai lähtöpassit roskiksen suuntaan. Pyykkikone oli likipitäen täynnä tummia vaatteita ja jopa ne vapusta "hieman" unohtuneet ja tyhjiksi pusertuneet vappupallotkin oli päässeet pois olkkarin ikkunasta antaen tilaa kynttilälyhdyille jotka olin puunannut ja putsannut tiskialtaassa kiiltäviksi. Kengät oli sievästi rivissä, takit ojennuksessa ja vessan peilikaappi ehtinyt tehdä tuttavuutta moninaisen kynsilakkakokoelmani kanssa. 

Ja tadaa! Kännykin oli ehtinyt viimein valmiiksi. Liki kolmen tunnin lataamisen jälkeen. Jota muuten ihmettelin edelleen suuresti sillä eihän se nyt mikään NORSUN kokoinen tiedosto sentään ollut. Ja sittenhän mää sen hokasin. Että tottakai se latasi ja asensi tiedostoa IKUISUUDEN! Että ihan blondille muistutukseksi jatkossa; laita se puhelin lataaman WLANin kautta, älä sillä sen omalla operaattorin nettiyhteydellä jonka nopeus on onneton 384kbit sekunnissa. 

Huoh. Vaikka toisaalta, hyvä näin! Jos olisin ladannut sen ohjelman puhelimeen kotimodeemin WLANin kautta niin olkkari ja keittiö ei olisi välttämättä puunantunut alkuunkaan siihen kuosiin kun ne nyt puunantui. Todettakoon muuten Symbian Annasta että jep, kalenteritoiminto on kivempi kuin ennen. Ja jepjep, netti on jouhevampi kuin ennen. Ja jepjepjep, tuntuu että muutenkin känny toimii sulavammin. Ja hei, se aiemmin esiintynyt ihmeellinen viestikirjoituksen sekoilukin katosi päivityksen mukana sen sileän tien eli totta tosiaan, päivitystä känny vain oli vailla, ei suinkaan mitään huoltoa.

Ukon kotiuduttua töistä tämä totesi likipitäen ensi sanoikseen että onpa kiva kun olet kotona. On niin mahdottoman siistiäkin. Ja olkkarissa kaikuu. Se olkkarikaiku ei kylläkään johdu niistä kadonneista kamoista vaan siitä että nakkasin maton saunatuvalle odottamaan joskus hamassa tulevaisuudessa tapahtuvaa pesua. Todeten siinä samalla että helketti soikoon, minullahan ei ole olkkariin toista mattoa. Josta syystä olikin pakko tutkailla mattovalikoimaa sieltä, täältä ja tuolta. Ja hoksata että hei joo, ei se että tässä tietää seuraavan vuoden saavansa joka kuukausi rahaa tarkoita suinkaan sitä että pitää shopata villinä. 

Toisaalta kutkuttaahan se. Uuden maton hankinta. Mutta niin se kuulkaa kutkuttaisi uuden lattiapinnankin hankinta, olkkarin lautalattia kun on etten sanoisi valmista kamaa. Koiruudet rässi aikanaan osan lakasta pois puupinnoilta ja arvaahan sen miten käy lattialle jossa on paljasta, vaikkakin hiottua, lautaa vuodelta muna ja käpy. Jep, kivasti imee itseensä kaiken lian. Ja jepjep, kivasti siitä saa aina välillä tikkujakin jalkapohjiin. Laminaattihaaveet siis jatkuu, jatkuu ja jatkuu.

Iltapäivällä hain speden hoidosta, ruokin tenavalauman ja pakkasin junnun autoon. Tämä meni kaverinsa kyydillä tämän synttäreille Tampereen kiipeilykeskukseen ja se oli kiva se. Teini tuli pyörähtämään parin päivän hiljaisuuden jälkeen, prinsessa touhusi TodModel-vihkonsa parissa ja spede pyrki tekemään meistä kaikista umpihulluja. Spedestä on sukeutunut ihan mahdoton riekkuja tarha-aikana. 

Lapsi riehuu, hyppii, poukkii ja ärsyttää kaikkia minkä ehtii. Aivan tuo ei keksisi mitään tekemistä kotona ollessa. Rasittavaa. Junnu ja prinsessa huutaa suunnilleen kilpaa siitä kuinka spede pilaa milloin minkin leikin tai ärsyttää tai tökkii tai heittelee tavaroilla. Komentaessa tenava vain nauraa joten myönnän, toisinaan olen raivokohtauksen partaalla. Onneksi touhu rauhoittui kummasti kun kello läheni seiskaa ja sain tenavan iltapalalle. 

Iltapalan jälkeen spede lähti nukkumaan ja minä hyppäsin jälleen autoon noutaakseni junnun sieltä kaveriltaan. Kotiuduttuamme istuskelin sukkapuikot käsissä töllön ääressä ja hieman ennen yhdeksää lähdin vielä kiikuttamaan poikaa 15v siskolikalle yöksi, poika 17v kun ei ollut saanut viestiä siitä pitääkö tämän vai eikö tämän pidä mennä siskonpojan hoitotoimiin yöksi ja olikin näin ollen tyttöystävällään mansessa aina puoli kymmeneen joka taas oli liian myöhään siskon töihinlähtöä ajatellen.

Todettakoon näin lopuksi vielä että poika 15v on taas kuosissa, se julmettu kuumeilu kesti vain sen tiistai-illan. Tänään meiltä lähtee koulumaailmaan ihan jokainen, paitsi ukko ja spede tietty, ja minä manailen täällä jo valmiiksi ilmaa. Edessä kun on syysretki ja vettä on tullut enemmän kuin hyvin ja lisää taitaa olla luvassa ihan koko päiväksi. Muutenkin jatkuva vesisade alkaa rassata hermoa aika hyvin, tekisi mieli hypätä lentokoneeseen ja kiitää jonnekin jossa on lämmintä ja kuivaa.

Vaan kuulkaa, nyt taidan tosiaan lukea vielä aamulehden tähän väliin ja kohtahan sitä pääsee sitten valmistautumispuuhiinkin. Se on moro ja viettäkää kivakiva torstai, minä en lupaa moista vietellä.