Sirkuksessa käyminen. Minä ja neljä lasta, yksi alle 5v. Liput 64 euroa. Popparit ja hattarat kympin. Olisi tietysti ollut halukkaita myös poniratsastukseen ja mehuihin ja vaikka mihin, mutta ei sitä nyt ihan euroiksi repeä äitikään. Uskaltaako sitä summaa edes lähteä markoiksi muuttamaan. Mutta sanonpa vaan, että hienoa, että kotimaisia sirkuksia on, ja yritystä riittää, mutta mutta... Kaksi euroa pussillinen poppareita. Aika kova hinta.

Tietysti pitää ottaa huomioon, että sirkuksen sesonkikausi on lyhyt, jollainhan esiintyjien on elettävä talvikin. En väitä. Mutta silti. Kirpaisee se, tuollainen rahasumma puolestatoista tunnista. Jos en itse olisi sirkusfriikki, niin epäilenpä että jäisi menemättä. Vielä on tekemättä Särkänniemi-reissu tältä kesältä, pieniltä siis. Isommathan siellä onkin laukanneet, etenkin pojat kausikortteineen. Siihenkin saa taas uppoamaan mukavan summan rahaa kun sinne porukan vie.

Jos vie. Alkaa näyttää vahvasti siltä, että irkun viemiset on viety, nilkat turposi mielettömiin mittoihin eilen. Illalla oli pääkin jo kipeä, syytän kyllä hyvin pitkälle liki 50asteista sirkustelttaa särystä. Ja ilmeisesti olen oikeassa, sillä aamulla ei enää päähän koskenut ja liikkuminenkin onnistuu taas, illalla kävely tuottikin tuskaa nilkkojen takia.

Se olisi nyt sitten virallisesti loma. Hurraa. Onpa mukavaa. Vielä kun tietäisi mitä sitä lomalla tekisi, luultavasti makaillen ja lukien menee tämä loma. Tänään olisi tosin saatava aikaiseksi sen verran, että polkaisen teinin rippijuhlajärjestelyt käyntiin eli kutsuja pitäisi suunnitella, selvittää tarkka aika konfirmaation suhteen ja soittaa seurakunnan vahtimestarille että pääsisi vuokratilaa katsomaan. Ei muuten kiinnosta sitten yhtään jos tarkkoja ollaan. Pännii suorastaan. Jos olisi joku, jolle nämä hommat siirtää, tekisin sen enemmän kuin mielelläni.

Nyt otan rennon asennon, moro.