Eilen kun lapset palasti koulunpenkille mutta ehei, ei todellakaan ollut. Minä näet muistin, onneksi, edellisenä iltana että kappas niin tosiaan, prinsessalla on oikaisuhoitajalle aika klo 11.15. Kirjoittelin lapun opelle että josko sen lapsosen tuuppisi yhdeltätoista siihen koulun kävelytien varteen, palautan kun on käyty. Ja niin kuin minä olin ajatellut mielessäni kuinka kertakaikkisen mukavaa onkaan leipoa ihan rauhassa synttäritarjottavat lasten lähdettyä kouluun.

Päivitin blogini, nautin aamukahvini ja vastasin pojan 14v kaverin äidiltä tulleeseen viestiin jossa tämä kyseli paitsi niiden sonisphere-lippujen maksupäivän lykkäämisestä muutamalla päivällä myös siitä, onko meillä tarvetta vessapaperille, heillä kun on oma paperivarasto tyhjä ja hänen miehensä on aikeissa hakea heille kuorman, josko hän ottaisi meille samalla kertaa. No ainahan meillä on paperista tarve, juuri manailin että miten on mahdollista että meillä menee kaksi rullaa vessapaperia päivässä.

Lukaisin vielä pikana ALn päivän otsikot ja aloin vatkailla täytekakkutaikinaa puoli kahdeksan aamulla. Poika 16v oli aikaisin lähtijä, tämä keitteli itselleen kahvit kasin kanttiin ja minä poukkoilin tuolloin yläkerran ja alakerran väliä herätellen prinsessaa, poikaa 14v ja junnua. Spedekin heräsi sopivasti samoihin poukkoiluihin ja se vasta oli merkillistä se, poika kun herää lähes järjestäen seiskan pintaan, monesti jo ennen. Murskasin keksejä hyydykekakkuun vaatteiden kaivelun lomassa ja laittelin aamupaloja.

Siinä samalla avittelin poikaa 14v vaihtamaan sisäkumia polkupyöränsä takarenkaaseen ja jos kohta speden myöhäinen herääminen oli merkillistä niin tämä se vasta merkillistä olikin. Poika 14v ei näet ole KOSKAAN korjannut itse polkupyöränsä kumeja saati vaihtanut niihin uusia sisäkumeja. Hienosti tuo sen sisäkumin sai vaihdettua, ainoastaan venttiili oli hieman mietinnän alla, kas kun tosiaan niitä ei ole kumpainenkaan koskaan vaihdellut. Onneksi on oltu sentään katseluoppilaina, minä hoksasin aika nopeasti että siitähän pitää ottaa ne molemmat kiristysmutterit irti ennen kuin sen tuuppaa siitä reiästä.

Poika sai kuin sainkin sisäkumin paikoilleen ja seuraavaksi etsittiin pitkin kuistia ja keittiön laatikoita pumpun kakkospäätä, se kun oli kadonnut mystisesti siitä lokerosta jossa sen piti olla. Aivan lievästi alkoi olla itsellä tunne että sekoan sukkiini, toimitinhan siinä useampaa hommaa yhtäaikaa. Kakkospää löytyi sille kyseenalaisesta paikasta ja poika pääsi pumppaamaan eikä aikaakaan kun tämä huusi keittiöön perääni että onks tää nyt muka oikein.

Kas kas, ulkokumi oli pompannut pois vanteelta yhdestä kohtaa. Siinä minä sen sitten hoksasin. Voi helketin kuustoista ja rähmien rähmä. Tottakai minä olin ostanut sen sisäkumin samalla kun ostin prinsessan pyörään sisäkumin. Ja prinsessan pyörään ostin 24" olevan ja tottakai minä loogisesti ajattelin että pojan pyörään tulee näin ollen 26". Ja pah! Pah, pah ja pah! Pojan ulkokumin kyljessä koreili selvillä numeroilla 24". Että ei ihme.

Tässä vaiheessa olin ehtinyt muuten aloittaa jo suklaakakun hyydykeosan vatkailun ja siinä vatkailun lomassa piipahtelin tosiaan paitsi tekemässä havaintoja kuistilla jossa poika sitä pyöränkumia laitteli myös etsimässä prinsessalle sukat, junnulle hupparin ja pyyhkimässä speden pepun. Eikös tämä ole nyt sitä multitaskingia häh? Aika hyvä multitaskaaja olin näet. Siihen multitaskailuun kun kuului vielä kellon kurkkiminenkin, siskoltani oli tullut aamuyöstä viesti kuinka hän ei saa jännitykseltään nukuttua että josko voisin soittaa ysiltä ja varmistaa että he ovat pojan kanssa hereillä. Tämän lapsonen näet aloitti koulutiensä eilen ja äiti oli hermoraunio.

Hieman ennen yhdeksää sain suklaahyydykekakun tuupattua jääkaappiin ja totesin että hittolainen, siitä tulee turhan matala. Ehkäpä ratkaisen kyseisen ongelman tekemällä siihen vielä taloussuklaasta toisen kerroksen jahka alakerros on hyytynyt? Siinä mietteiden lomassa kiljahtelin junnulle jolla oli housut täynnä kirppuja koulun alkamisen johdosta ja kurkkailin kelloa, kaivelin junnun lääkkeitä, laittelin astmapiippua reppuun ja annoin kellonaikaraportteja niitä jatkuvasti kyselleelle junnulle.

Siihen kaoottiseen menoon sopi varsin passelisti se että siskolta tuli tekstari siitä että he olivat hereillä, ei tarvitse siis soitella. Aivan yhtä hyvin siihen kaoottiseen menoon sopi myös se että koetin siivoilla keittiöä ja järkkäillä paikkoja tenavien aamukatastrofoinnin jäljiltä. Puhumattakaan siitä että kotvan kuluttua siskolta tuli uusi tekstari tyyliin mitä puen lapselle päälle. Aha. Mistäs minä tiedän. Tosin ihan niin en vastannut, päädyin toteamaan tekstarissani että junnulla on farkut.

Eikä aikaakaan kun siskolta tuli uusi tekstari että niin niin mutta millainen ilma siellä on. Voi jösses. Siinä kohtaa hermoa piukoi jo siinä määrin että vastausviestini oli hyvin tyly "mene pihalle kokeilemaan, mulla on hoppu". Voi siskopoloa, toinen ihan täpinöissään ja isosisko ei ole alkuunkaan mukana täpinöinnissä. Onneksi kello nitkahti viimein siihen puoli kymmeneen ja minä sain tuupattua junnun ovesta, samalla tuuppauksella siitä katosi poika 14v. Eikä aikaakaan kun prinsessakin suuntasi koulua kohti ja minä ryhdyin täyttämään täytekakkua jonka sain tuupattua jääkaappiin sopivasti kymmeneksi. Hiphei!

Kakun täytettyäni hilppasin pikana suihkuun ja sukimaan itseäni, kaivoin spedelle vaatetta ja juuri kun olin aikeissa istua ihan rauhassa hetkeksi alas ennen kuin oli lähdettävä prinsessaa hakemaan koululta niin eiköhän sisko tulla tärskäyttänyt autolla pihaan. Kun ei hän nyt sillä tarkoittanut että sun täytyy sanoa mitä hän pojalle pukee mutta kun häntä niin jännitti. Juu sori täältäkin suunnalta, oli vain niin vietävä kiire ja koko tenavalauma poikaa 14v lukuunottamatta aivan totaalisia sekopäitä.

Oikaisuhoitajakäynti meni hyvin, prinsessa on käyttänyt niskavetoa todella tunnollisesti ja niinpä hammaslääkäri totesi että kovin kauaa sitä tuskin tarvitsee enää käyttää, vielä parin poskihampaan ja etuhampaiden oikeaa kohdistumista vailla on tuo touhu. Nakkasin prinsessan takaisin kouluun ja pojan 14v kaverin äiti soitteli että sopiiko että hän tuleekin piipahtamaan vasta kahden kanttiin, hän kun lainaisi autoaan ystävälleen että tämä pääsee katsomaan poikaansa sairaalaan. Passasihan se.

Kun kurvasin kotipihaan näin jo sieluni silmin kuinka nautin rauhasta ja hiljaisuudesta, ruokin speden ja alan kaikessa rauhassa touhuamaan sitä kakkoskerrosta siihen kakkuun. Ja jaarsumma mitä. Eiköhän sisko soittanut lähes samalla hetkellä kun sain spedeltä kengät jalasta. Jostain taidekoulusta se höpisi, sieltä oli soiteltu ja tämän poika pääsee sinne nyt vaikka alunperin tämä ei ollut kai siskon työvuorojen tai minkälie takia ollut pääsemässä mutta kun sisko sai vakipaikan ja alkaa tehdä pelkkää yötä niin tilannehan oli muuttunut ja plaaplaaplaa.

Puhelun jälkeen aloin touhuta sitä kakun kakkoskerrosta ja juuri kun sain sen laiteltua niin puhelin soi uudelleen. Siskohan se siellä taas. Että kun sitä tätä ja tota. Jotta mitä oot mieltä. Ja ootpas sä nyt jotenkin kauheen kiireisen oloinen. Kuulepa sisko, minulla on tässä TUNTI aikaa tehdä kotihommia ilman koululaisia. TUNTI. Että josko saisin tämän tunnin nyt tehdä rauhassa niitä juttujani kun sen jälkeen rauhaa ei ole taas ihan hetkeen kun ne koululaiset sätkii ja loikkii miten sattuu täpinöissään. Ai kappas joo. Joo. Niin tosiaan.

Siskoni on aivan ihana persoona ja sikäli täysin erilainen kuin minä että tämä innostuu, poukkoilee ja menee ja tekee pitkin poikin kaikkea mutta toisinaan tämä siskon touhu saa päässä piukomaan. Ainakin silloin jos on kiirus. Ja eilen oli juuri sellainen piukomispäivä että huhhahhei, juuri huonompiin aikoihin tämä ei olisi voinut sätkiä ja sählätä.

Yhden jäljestä prinsessa kotiutui, hieman tämän perään kotiin pyörähti junnu. Prinsessa ei ollut saanut kirjoja eikä edes lukkaria vielä, sen sijaan junnulla oli jo lukkari mukanaan samoin kuin matikan kirja. Minä päällystin kirjan siinä joutessani samantien kun tämä sai läksynsä tehtyä ja samoihin aikoihin poika 14vkin kotiutui. Pojan kotiuduttua ovesta köpötteli jo ukkokin sisään ja samoihin sanoihin poika 16v ilmestyi myös pihaan. Tänään laittelenkin sitten junnun ensimmäisenä kouluun, tämä menee kasiin koska lukkaria ei oteta käyttöön vielä tällä viikolla. Muu porukka menee ysiin joten ihan järjetöntä sekopäätouhua tuskin on nähtävissä.

Myös pojan kaverin äiti hilppasi paikalle ja jösses sitä paperimäärää minkä tämä kiikutti. Nyt on talouspaperia, käsipyyhettä ja vessapaperia varmasti kuukauden parin tarpeiksi. Harmi etten muistanut siinä samalla kaivaa vaatehuoneesta prinsessan yhtä juhlamekkoa esiin, se kun on siirtymässä kaverin äidin tyttärelle. Täytyy varmaan nostaa se tänään näkyville josko huomenna muistaisin antaa sen kun tämä tulee tuomaan niistä lipuista rahan.

Jotenkin se touhu rauhoittui siinä iltapäivällä kun ukko hilppasi nukkumaan ja penskat ryntäsivät kuka mihinkin suuntaan. Minä aloin laitella täytekakkuun päällistä ja pursottelin kermat paikoilleen, kaivelin toisen värisen MMF-massan jääkaapista ja leikin kotvan niiden Wiltonin koristemuottejen kanssa. Saapa nähdä miltä ne näyttää kakun päällä, kakun pinnasta kun ei tullut alkuunkaan sellainen kuin olin mielessäni ajatellut. Ehkä seuraavalla kerralla sitten?

Ei liene yllätys että neljältä olin aivan tööt. Siihen aivan tööt-tilaan soittelin siskolle ja kysyin kuinka tämän pojalla oli eka päivä koulussa mennyt ja oliko tämä saanut kirjoja. Että jos niin voisin nyt pikana päällystää niitä kun olen saanut kaikki muut hommat pois jaloista. Sisko hilppasi viiden kanttiin aapisen kanssa paikalle ja oikeastaan vasta siinä kohtaa osasin asettua aloilleni. Vaan olipa päivä. Ei siis ihme että Kauhukeittiöstäkin jäi suurin osa näkemättä kun sitä puoli yhdeltätoista siirryin tuijottelemaan petin pohjalle.

Viime yö oli jotenkin levoton, speden uniin taisi vaikuttaa se eilinen hektinen meno puhumattakaan siitä että tälle höpötti milloin kukakin tänään tulevista vieraista ja speden juhlista. Minä siirryin kolmen aikaan yöllä speden viereen tämän sänkyyn kun en jaksanut enää kuunnella sitä ajoittaista unikiekuilua. Ja liekö ne kiekuilut sekä ukon yliväsymys syynä taas siihen että tänä aamuna meillä noustiin tuulen nopeudella sängystä 5:33.

Minä näet havahduin hereille siihen kun ukko ponkasi istumaan sängyssä ja kirosi, tämän kello kun oli soinut jo viideltä ja kas, tämä oli tuupannut soiton pois ja jatkanut uniaan. Enpäs muista että ukko olisi ollut edes lähellä töistä myöhästymistä kertaakaan sen jälkeen kun tähän muutimme 11 vuotta sitten. Sitä ennenhän sitä rakkautta oli niin mahdottomasti että öisin tuli valvottua lähes järjestäin kolmeen asti eikä unta tuntunut tarvitsevan juuri ollenkaan ja arvaahan sen, toisinaan se valvominen kostautui havahtumisina kuuden jälkeen kun olisi pitänyt olla jo siellä töissä. Hyvin tuo silti tänään ehti töihin mutta oli se lähtökin vauhdikas.

Tänään pitäisi sitten pyykkäillä ja järkkäillä paikat lopullisesti kuntoon. Vieraat tulee viiden kanttiin joten todennäköisesti ensi yönäkin meillä on levotonta. Tai sitten ei, toivon että ei. Minun pitänee vaihtaa muutama sana huomisestakin siskon kanssa, alunperin meidän piti lähteä 16:30 lähtevällä junalla huomenna mutta ukko esitti kainon toiveen josko lähtisimmekin jo sillä 14:30 junalla. Se tosin edellyttää sitä että joko teini pääsee koulusta ennen kahta tai vaihtoehtoisesti saan meille jonkun siksi aikaa kun teini kotiutuu. Tällä kun ei ole vielä pienintäkään hajua edes koulun alkamisajasta huomenna.

Vaan niin. Ehkäpä siirryn nyt vähitellen herättelemään sitä junnua ja kuulostelen samalla alkaako yläkerrasta kuulua kohta kellojen sointia ja liikettä. Poika 16v ja teini näet pyrkivät heräämään itse, minä ilmoitin kumpaisellekin että en herättele heitä. Se on moro ja viettäkää oikein mukava torstai, niin minäkin ajattelin tehdä.