On tämä sitten kanssa touhua. Ensin junnu herättää omiin kriiseihinsä parina yönä, ja sitten kun viimeinkin olisi yö, jolloin tuolla ei kriisejä pukkaa niin eikö se mokoma mene ja pissaa sänkyynsä. Koeta tässä sitten näyttää iloista ja reipasta naamaa aamulla. Kun tuntuu että silmät ei ota auki pysyäkseen, ei sittenkään vaikka kuinka juo kahvia ja tsemppaa itseään hokemalla mielessään "ei väsytä yhtään, ei väsytä yhtään"...

Speden kanssa nousin ylös jo ennen kuutta, mies oli juuri ehtinyt lähteä töihin ja jotenkin sekin riepoi ihan sikana. Ei se, että lähti töihin vaan lähinnä se, kuinka väsynyt tuo oli eilen kun oli myös heräillyt junnun kriiseihin edellisinä öinä ja eilen ei poloinen saanut päivällä nukuttua töiden jälkeen kun ei se uni vaan tullut ja voi voi voi, kyllä nyt on junnun syytä olla HILJAA yksi yö ettei toinen vallan kuoleennu väsymykseen. Siis HALOO PAHVI!!! Täällä asuu joku toinenkin joka herää joka jumalan yö paitsi siihen junnun touhuun, myös vauvan äninöihin joihin mies ei tosiaan reagoi millään tavalla.

Mikä ihme siinä on, että miehet ovat TÄYSIN KUOLLEITA ja YLIVÄSYNEITÄ ja vaikka mitä, jos ei yöllä saa nukkua. Koska olin aamulla jo muutenkin heti sängystä noustuani korpeentunut, jäin tottakai miettimään kuinka paljon enemmän minä sitten ehdin vuorokaudessa nukkumaan kun en kerran TÄYSIN KUOLLUT-asteelle ole päässyt. Ai hitto niin, nukun miehen aamuvuoroviikolla tunnin-puolitoista vähemmän kuin tämä... Ja mikä eniten itseäni risoo on se, että yöllä kun junnu pissasi petinsä, mies ei edes kylkeään kääntänyt.

Ja kukahan se oli, joka sanoi minulle pari kuukautta sitten, että hän ottaa junnun mahdolliset yökastelut hoitaakseen. Että niihin ei minun tarvitse herätä. Ei nyt millään pahalla, mutta kyllähän se olen ollut minä viimeiset pari kertaa joka on yöllä noussut vaihtamaan kuivia petivaatteita junnulle... Tästä kaikesta niiiiiiiiiiin suivaantuneena päätinkin seuraavaa korpeentuneessa mielessäni tänä aamuna: minä vaikka sitten potkin ja kiljun ja huudan että se luomakunnan kruunu, kerubipomo itse, hilaa ahterinsa jatkossa ylös sängystä mikäli junnulle sattuu lirisevä vahinko.

Ps. päätöksiä on kiva tehdä... vielä kun osaisi pitää ne *heh*