Koittihan se vapaakin eilen, vihdoin ja viimein viiden jälkeen. Itse olin jo siinä vaiheessa niin väsynyt, että läheltä liippasi etten vahingossa nukahtanut sänkyyn seitsemältä elokuvaa tuijottaessani. Nämä odottajan unenlahjat ovat kyllä uskomattomat. Ennen yhtätoista olin jo täydessä unessa ja kas, puoli kahdeksalta heräsin. Hullun pitkiä öitä ihmiselle jonka normaali unimäärä on 6-7 tuntia yössä. Viime yön voin jopa sanoa nukkuneeni todella hyvin, heräsin kerran koko yönä vessassa käymään.

Kaikista parasta aikaa vuorokaudessa on aamut. Etenkin jos herää niin, että muut nukkuvat vielä ja saa olla oman itsensä kanssa tunnin pari. Kuunnella vain omia ajatuksiaan, juoda aamuteet rauhassa ja lukea päivän uutiset. Harvinaista herkkua, mutta tänään oli pitkästä aikaa sellainen aamu. Yleensa junnu on kuin kuminauhalla kiinni minussa, eli kun nousen, ei aikaakaan kun askeleet kuuluu rappusista.

Etenkin näin alkukeväästä aamut ovat ihania, kun ulkona on jo valoisaa ja lintulaudalla käy kuhina. Varpusia ja talitinttejä käy koko talven valtava lauma syömässä. Kesäaamut taas on ihanimmillaan viiden aikaan, ja silloin tulee harvoin oltua hereillä. Tosin mökillä olen silloin tällöin herännyt ja istunut omassa rauhassa kahvikupin kanssa laiturin nokassa kuuntelemassa herännyttä luontoa.

Ensi kesänä niitä aamuja taitaa tulla enemmän, koska junnunkaan odotusaikana en osannut mökillä nukkua juuri sitä viittä pitempään. Tosin kahvikuppi vaihtuu teemukiin ja en usko, että ihan niin paljon jaksan aikaa mökillä viettää kuin aiempina kesinä. Etenkään juuri nyt, kun mitä luultavimmin minut siirretään autokuskin tehtäviin tämän odotuksen myötä. Valitan, ei innosta kuljettaa kiljuvaa lapsilaumaa joka päivä sinne ja tänne, sitähän se usein on tupannut olemaan miehen siskon kanssa.

Kummallinen tarve hänellä siihen, että joka päivä pitää päästä mökiltä käymään jossain. En ymmärrä. Silloin harvoin kun olemme olleet siellä vain omalla sakilla, olemme pyrkineet siihen ettei joka päivä tarvitse lähteä kauppaan tai vesivaroja täydentämään. Että on niitä päiviä kun ei tarvitse poistua välttämättä mökin terassilta rantaa kauemmaksi jos ei huvita. Mutta tosiaan, se miehen sisko.

"Käydään mummulla", "no kai nyt ainakin viedään lapsia baarille jätskille" tai "mennään nyt edes ajelemaan niin saadaan päivä katkeamaan mukavasti". Voi hyvä isä sentään. Ja koska hänellä ei ole itsellään sitä ajokorttia, niin aina täytyy olla joku jolla on. Ja joka suostuu lähtemään. Eli nyt kun en pääse riehumaan rakennustyömaalle niin mitä luultavimmin päivät menee kuunnellessa kuinka kiva olisi jos hieman jossain käytäisiin.

Usein hän muuten vetoaa lapsiin, ja siihen kuinka nämä tylsistyvät kun joutuvat koko päivän olemaan mökillä. Siis kenen lapset? Ei meidän ainakaan. Meidän pienemmät lapset nauttivat suunnattomasti kun saavat koko päivän rakentaa hiekkalinnoja rannassa ja polskia järvessä aina halutessaan. Ja isommat taas, heillä tuntuu aika kuluvan kuin siivillä, pojilla siis, kun ajelevat mopolla edestakaisin, uivat välillä ja pelaavat sulkapalloa tai rämpivät metsässä.