Oli ihan pakko kirjoittaa tuo sana isolla. Eilinen meni vielä vanhalla rytmillä, junnumokoma heräsi puol seiska ja prinsessa olisi luultavasti nukkunut pidempään jollei toinen olisi livahtanut yläkertaan herättelemään. Hassua, aikainen herätys ei häirinnyt aamukärttyä lainkaan kun kerran ei kouluun tarvinnut mennä. Ja tänään, huomenna ja ylihuomenna olisi sitten puuhaa vaikka muille jakaa. Irkulla lähinnä, mutta tulee siitä osansa saamaan ainakin teini.

Prinsessan synttärit pukkaa päälle. Keskiviikkona on virallinen päivä ja samalla kertaa sitten sukulaiset hiippaa kakulle. Torstaina pidetään kaverisynttärit eli ei lepoa vanhalle. Ja perjantaina pitäisi kaiketi lähteä mökille viikonlopuksi. Rakennustöihin. Jotenkin ei nappaa, ainakaan vielä ajatus, mutta ehkä ajan kanssa. Mutta tänään siis olisi ohjelmassa siivoilua. Pyykkiä. Leivontaakin kenties. Ikkunoiden pesua, kukkapenkkien kuopsutusta ja kai se pitäis muutama kesäkukkakin hakea, ja säkki multaa.

Teini on onneksi lupautunut pesemään ikkunat, niistä ajattelin tälle maksaakin vaikka ei tuo mitään rahasta puhunutkaan. Toisaalta, vähän jotain pientä tuloa toiselle kun ei sitä kesätyötäkään saanut aikaiseksi hakea. Ei sittenkään vaikka siitä muistutettiin viikoittain aina tammikuulta asti. Että pitäisi hakea. Kysellä. Käydä ja soittaa. Liian paljon deittailukiireitä toisella selvästikin. Helketti, oliko sitä itse tuollainen viiripää tuossa iässä? Luultavasti, mutta sillä erolla että irkku oli kesäisin töissä.

Tämä tästä. Nyt irkun on pakko aloitella työt. Ei se maailma istumalla valmistu. Se on moro!