Kyllä aamut on ihania, ainakin silloin kun ei aamua tarvitse aloittaa silmät ristissä. Tämä aamu alkoi silmät lähinnä puoliristissä, ja puoliristihän on siitä hyvä että sen saa katoamaan parilla kahvikupposella. Eli nyt ollaan niin hereillä kuin vain mahdollista eikä rististä enää hajuakaan. Hyvä niin, mikään ei ole niin kamalaa kuin potkia itseään väkisin eteenpäin silloin kun tuntuu että päässä ei liiku mikään. Ja tänään on pakko liikkua, ei auta itku eikä hammasten kiristys.

Junnun aamukerho alkaa yhdeksältä, pakkasaamu tietää sitä että vaatetta saa kiskoa päälle hieman reippaammin itse kullekin ja uskollinen ratsuni Voldemar on syytä hurauttaa käyntiin hyvissä ajoin. Speden talvihaalari jonka pientä kokoa manasin, ehtii käyttöön sekin. Kun olemme saaneet junnun vietyä, onkin syytä kaivaa maitobaari esiin, halusi Spede tai ei, sillä kymmeneltä pieni mies pääsee elämänsä ensimmäistä kertaa hoitoon. Hoitoon ja hoitoon, lykkään pienen vaunuineen pensasaidan toiselle puolelle, kummitädin hellään huomaan ja säntään itse neuvolaan jälkitarkastukseen.

Kahdeltatoista onkin sitten jo junnun haku, lounastauko ja junnun vieminen iltapäiväkerhoon yhdeksi. Eli aamupäivä sujuu tiukassa ravissa. Rehellisyyden nimissä, irkkua ei nappaa yhtään tällainen säntäily edestakaisin. Kaikista mieluiten viettäisin aamupäivän kolme junnuvapaata tuntia kotona pienen kanssa, kyljellämme tai pystyssä, aivan sama. Toisaalta, on sitten pois päiväjärjestyksestä sekin jälkitarkastus. Iltapäivän otankin sitten rennosti Speden kanssa.

Muistaessa, irkku leikki eilen myytinmurtajia. Siinä puolikoomatilassa jonka edellinen yö oli aiheuttanut. Tiedättehän nämä miehet jotka testaavat mitä hulluimpia uskomuksia, junnun lemppariohjelma muuten. Pari viikkoa sitten tuli jakso jossa miehet testasivat uskomusta kylpyammeen ja sähkölaitteen tappavasta yhteisvaikutuksesta, tämä on jäänyt aivan erityisesti junnun mieleen, kas kun ne sedät tiputti telkkarin kylpyammeeseen. Pakkohan se irkunkin oli testata kyseistä myyttiä, tosin pienemmässä kaavassa ja pienemmässä ammeessa...

Kaikki sai alkunsa siitä kun päätin piristää nuutunutta oloani kuuntelemalla lempparimusiikkiani MPkolmosestani. Elikäs siis HIMiä, yllätys. Minä melkein rokkailin musiikin tahtiin pyykkikonetta tyhjentäessä, kyllä kuulkaa musiikki on ihana asia. Siinä sitten soi puhelinkin, nappasin vasemmasta korvasta nappikuulokkeen pois ja höpisin hetken miehen siskon kanssa. Puhelun loppuessa suorastaan säntäsin vessaan, sen verran alkoi kuplaa kehittää otsaan. Siinä sitten hoitelin luontaisen hädän, otin siivosti paperia rullasta, taittelin ja pyyhkäisin... No onpa hassun tuntuista, ehti käydä mielessä ja kas, siellähän se vasemman korvan kuuloke killui sievästi vessanpytyssä. Jiihaa ja hurraa! Olen murtanut myytin, en kuoleentunut vaikka lirittelin sähkölaitteen päälle jonka toinen pää oli korvassani.

Ehkäpä se, että kyseessä oli pelkät kuulokkeet, oli se pelastava tekijä *wink* tai jotain... Siis haloo, päivää ja muutama kirvesvarsi, kuka h-tti pissaa kuulokkeisiin? Nyt se jo naurattaa, mutta eilen teki kyllä ennemminkin mieli potkaista itseään ahteriin. Hyvät kuulokkeet, ja kuka helketti niitä sitten enää edes suostuu koskemaan. Että se niistä sitten. Onneksi soitin oli puseroni alla, ja onneksi siinä on niin lyhyt narukin että se ei olisi pyttyyn asti ylettynyt...

Ja nyt, hyvää tuursdaakia kaikille, irkku "the mythbuster" lähtee nyt valmistautumaan päivän seikkailuihin.