Näinköhän tänäkin keväänä tämä hiiriepisodi loppui lyhyeen. Hiirtä ei illalla enää näkynyt eikä kuulunut rapinoita mistään. Nyt aamullakaan se ei ole mistään putkahtanut näkyviin ja hiljaista on. Viime keväänä, varmaan kokolailla samoihin aikoihin kuin nyt, meillä kävi hiiri kahdesti roskiskaapissa. Kävi, ja käynnit loppui kuin seinään parin käynnin jälkeen. Onko meillä siis hiiri kevääntuojana? Ei tajua.

Kevät on muutenkin ihan hölmöä aikaa. Irkulta katoaa kyky nukkua keväisin. Illalla ei väsytä, ei niin millään ainakaan mitenkään järkevään aikaan, yöllä tulee havahduttua hereille muutaman kerran ja aamulla jos saisi nukkua pitempään, niin ei, kuudelta viimeistään tulee katsottua kelloa. Ja vaikka kuinka päättäisi kelloa katsoessa että ehei, en nouse, nukun vielä, niin yleensä viiden minuutin päästä on jo täysin kypsä siihen makoiluun.

Tietysti tämän suhteen on poikkeusaamujakin. Kuten eilen, kun irkulle olisi uni maittanut. Spede herätti neljän kanttiin. Hieman neljän jälkeen. Viiden kanttiin. Puoli kuudelta. Kuudelta. Irkku oli silti niin hyvässä unimaailmassa, että uni tuli joka kerta tuosta vaan. Ja olisi tullut silloin kuudeltakin, mutta Spede antoi tiukan eriävän mielipiteen. Se oli hieman ikäänkuin pakkorako herätä ja nousta. Että ei kohden koskaan ja silleen.

Ja nyt kuulkaa, se on sännättävä päättömän kanan tavoin kerrosta ylemmäs herättelemään koululaisia. On se kiva kun arki tuli taas, tai sitten ei. Pitäkäätten virkeä tiistai!