Synttärikemujen kanssa on hieman sama kuin joulun. Kamala kiiru ja säätö joka suuntaan, sitä tätä ja tota touhua ja sitten, pam. Kaikesta siitä touhusta ja säädöstä ei jää jälkeen kuin vino pino likaisia astioita ja keksinmuruja pitkin taloa. Jiihaa ja hurraa, mikä onni että seuraavat kekkerit on vasta marraskuussa.

Piti niin ottaa kuvia ja laittaa ohjeita tänne tarjottavista, mutta muistinko? No en todellakaan. Tarjolla oli kinkku- ja tonnikalavoileipäkakkua, mokkapaloja, mansikkamustikkahyydykekakkua ja kääretorttua. Niin ja tietysi niitä keksejä. Eilinen meni täysin keittiössä aina puolille päivin, sen jälkeen akka säntäilikin päättömän kanan tavoin siivoamassa sieltä, täältä ja tuolta. Ja tosiaan, raivaamassa sitä yläkertaa loppuun. Ei liene ihme, että vieraiden saapuessa ajatus seisoi.

Ja kaiken sen sähläämisen ja juoksun palkkana on pirun kipeä selkä. Tyyliin ÄLÄ ISTU. ÄLÄ KURKOTA. ÄLÄ KUVITTELEKAAN KÄÄNTÄVÄSI ITSEÄSI TUOLLAISEEN ASENTOON. Voi helketti sanon mä. Selän tokenemista ei nopeuta spede 11,5 kiloa, päinvastoin lähinnä. No, ehkä se tästä kun koettaa olla muistamatta koko kipua. Eikä sitä niin muistakaan kun on aivan aloillaan ja ajattelee jotain täysin omaan itseen liittymätöntä.

Juhlakalu sai monenlaista vaatetta, hyvä niin, ja kaksi lahjaa kohosi muiden yläpuolelle. Toinen äidin silmissä eli matkasyöttötuoli, tämä kun myi kaikki vauvakapineet silloin aikanaan... Ja toinen on juhlakalun ahkeran tuupinnan kohteena. Iso traktori. Poljettava sellainen. Hieman ehkä turha vielä pitkään mutta mieluinen silti. Kyllä pappa osaa!

Haaveissa siintää mökki ja samalla ei. Olisi oikeinkin mukava lähteä tänään mökille mutta kun. Ei ole alkuunkaan yhtä mukavaa kuunnella poikien 12 ja 14 älinää siitä että EI just nyt kiinnosta, en tahdo, meen sitten vaikka isälle viikonlopuksi jos sinne on pakko nyt lähteä. Vielä vähemmän huvittaa ajatus siitä soittelu/tekstailu/neuvottelurumbasta jonka puolestaan mökille lähdöstä kieltäytyvä teini järjestää. Eli ei taida lähtö osua tälle viikonlopulle.

Toisaalta ihan ok, kotihommiakin on vaikka muille jakaisi joten niitä voisi urakoida viikonloppuna pois. Ja toisaalta, ehtiihän sitä ensi viikollakin. Hohhoijaa että on taaaas niin vaikeaa. Olevinaan ainakin.

Viettäkää päättäväisempi perjantai ja silleen, irkku menee ja keittää itselleen nyt päiväkahvit. Se on moro!