tiistai, 18. marraskuu 2008
Sairastelun pitkä oppimäärä
Ensiapu ei kiehtonut tippaakaan, eikä kiehdo muuten edelleenkään, harvassa paikassa saa odottaa niin kauan kuin siellä ja vielä harvemmassa hermoja koetellaan tosissaan. Niin monesti olen siellä junnun kanssa viettänyt useamman tunnin aikaa katsellen kuinka juopot rähisee ja pääsee tietysti itkevän taaperonkin edelle. Viime yö oli luokkaa luokaton. Tämä aamu, koko tunti, joka on ehditty hereillä olla, on ollut luokaton. Spede haroo ja haroo, ja vasta äsken sain pojan jotenkuten tyytyväiseksi niin että saan juotua kahvit ilman lahkeessa roikkuvaa pientä.
Edessä on siis lekurireissu, sen verran sisuunnuin viime yöstä että aivan sama vaikka omalle lekurille ei saisi aikaa eikä olisi yksityiselle varaa viedä, vien silti jos niikseen on. Tänään kun pitäisi ehtiä paljon muutakin, junnu täyttää huomenna vuosia joten edessä olisi paitsi perusruoanlaitot, pyykkäykset ja siivoilut myös leivontaa ja ekstrasiivousta. Varsinaisia synttärikekkereitä en järjestä tällä kertaa, sen verran monesti olen saanut jo tähän mennessä lohdutella junnua kun alunperin kutsutuista sukulaisista on paikalle päässytkin vain pari. Pahin lenssukausi aina menossa junnun synttäreiden aikaan joten moni pienempi ihminen on kipeänä.
Kakku silti pitää leipasta, sisko on ainakin tulossa samoin kuin junnun kummitäti ja serkkutytöt, tiedä vaikka muitakin ilmestyisi koska periaate on "tulee kuka pääsee/muistaa/viitsii". Pappaa ei kemuissa valitettavasti nähdä, pappa kun on hevonkuusessa taas reissuhommissa. Mutta siis, kiirettä tiedossa eikä irkku nyt jouda blogiinkaan enempää, täytyy lähteä vesisaavin kanssa teinipoikaa herättelemään kun edelleenkään ei liikettä kuulu.
Se on moro ja viettäkää rauhaisampi tiistai!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.