Niin kummasti sitä ehtii, kaikenlaista pientä... Eilen käytiin joulumarkkinoilla prinsessan ja pojan 11v koululla. Kyseessä oli siis myös Speden ensiesiintyminen julkisesti. Ja voi kuulkaa, kyllä se niin on, että minä olen selvästi piilohautoja. Ainakin pari koulun kautta tuttua rouvaskaa tuli kysymään, että koska minä tuollaisen olen tehnyt. Niih. Onhan tästä jo aikaa...

Myyjäiset itsessään oli juuri niin kaamea tilaisuus kuin vain joulun alla voi olla, eli tungosta, kuumaa ja melua. Meluun olen tietty tottunut, samoin kuin tungokseen toisinaan, mutta kyllä minä sanon, että huhhahhei, onneksi se joka joulunalusajan pakollinen käynti on nyt tehty. Väkeä oli niin reippaasti, että osa pöydistä jäi ihan oikeasti näkemättä. Onnenpyörä ja karkkipöytä, siinä ne mihin osallistuimme.

Huomasin eilen myös sen, että Spedelle pitänee ostaa useampi purkki hilloa. Tämän päättelin siitä, että pankkitilille oli ropsahtanut 50 ekkee tiedolla "Spedelle hilloa". Täytynee kysyä kummisedältä sopisiko millään, että hillo olisi rotavirusrokotteen muotoinen, siitäkin kun Spede pitää kovasti. Muilta osin kotona ei ole ihmeitä tapahtunut. Tänäänkin tuntuisi olevan vähemmän-flunssainen-päivä, toivottavasti kyse ei ole pelkästä aamuhämystä, mikä myös on varsin mahdollista.

Ai niin, onhan meillä tietysti syöty eilen pipareita. Siis niitä mitä junnu leipoi kerhossa. Ja koska sunnuntai on ensimmäinen adventti, niin tottahan ukko haki eilen lapsille joulukalenterit ja irkku suunnitteli, että josko viikonlopun aikana kaivaisi niitä jouluvalo ym vastaavia jouluhirvityksiä esiin. Irkku EI ole jouluihminen. Ei edes talvi-ihminen. Saati syys-sellainen. Irkku on kevät/kesä-kansaa...

Jahas. Hillonhimoinen kutsuu tissipartiota paikalle joten, se on moro taas ja viettäkääpä iloinen ja hilpiä persdaaki!