Motivaatio. Tekemiseen. Nyt ei voi saamattomuutta puolustella edes pimeydellä, kun aurinko kuitenkin paistaa. Jotenkin ei vain käynnisty tänä aamuna. Hädin tuskin sain koneen täytettyä ja päälle, samoin pyykkärin. On niin tekemätön olo, kun ei oikein tiedä edes mitä huvittaisi tehdä. Jotain mutta ei näitä tavallisia. Kyläilykään ei kiinnosta tänään. Keskiaikaisia kyliäni olen tietysti päivitellyt, mutta ei sitäkään nyt koko päivää jaksaisi, välillä voisi soltut lähettää niissä kauemmaksi niin saisi "riskivapaata" aikaa useamman tunnin.

Niin se peli. Tietäisittepä vain kuinka koukussa siihen olen. Aamulla ensimmäisenä tutkin resurssit, sotilaat ja mahdolliset kylääni hyökkäykset. Tutkin onko omat sotilaani saaneet ryöstöretkiltään saalista ja paljonko. Olenko menettänyt miehiäni. Laitan peltoja tai kasarmia tai mitä milloinkaan päivittymään ja lähetän sotilaat uusille reissuille. Ja illalla viimeisenä tutkin tilanteet, etsin kaukaisia roomalaiskyliä joihin sotilaat lähettää, näin he ovat turvassa kylään mahdollisesti yöllä hyökkääviltä vihollisilta ja käytän resurssit mahdollisimman vähiin. Ylijäävät laitan markettiin myyntiin ja voi sitä kamaluutta seuraavana aamuna jos sotilaani ei olekaan saaneet saalista tai kyläni on ryöstetty.

Onkohan tuo peli jokin tapa purkaa agressioita? En koe itseäni millään tavalla riidanhaluiseksi saati sotaisaksi luonteeksi, mutta kunpa näkisitte kuinka innoissani olen hyökkäyksistä joita teen. Etenkin jos saan teutonikylästä kaikki mieheni vahingoittumattomina takaisin ja saaliin kanssa. Teutonit ovat vaarallisia vastuksia, mutta gallialaiskyliin ei kannata hyökätä lainkaan. Galleilla on ansoja joihin sotilaat herkästi jäävät vangeiksi.

Olenkohan taantunut kakaran tasolle? *reps*
Muistaessa, rakenneultra on tehty ja sillä saralla kaikki niinkuin pitääkin. Eli syksyä odotellessa.