Vaikka kuinka nukkuminen onkin helteellä hieman mitä sattuu, niin kyllä irkun on pakko todeta että irkulle kelpaa silti. Tai oikeammin, irkku tahtoo! Sen verran myönnettäköön, että en minä siitä nauti että yöllä kylkeä kääntäessä hiki kihahtaa samantien iholle, enkä siitäkään että keittiö muuttuu hetkessä kuumaksi pätsiksi jos uunissa tekee jotain, mutta ne on pieniä juttuja jotka eivät saa minua silti toivomaan viileitä ilmoja.

Loma on todellakin ohi vaikka koulut alkaakin vasta ensi viikolla. Täällä alkoi eilen todellinen työleiri jota tulee kestämään vielä ainakin tämän päivän, ehkä jopa huomisenkin. Eilen pesin neljä koneellista pyykkiä, paitsi meidän vaatteitamme myös kaikki pyyhkeet joita talosta löytyi ja niitä ei ihan vähän ollutkaan. No ei kai, kaikki keittiöpyyhkeetkin kun on otettu vaatekaapista käyttöön. Selityksenkin keksin asialle, spede lienee pissannut lattialle ja hoitotiimi todennut pyyhkeen olevan parempi kuivauskapine kuin vessapaperi. Joka tietysti totta onkin, harmi että kumpikaan hoitotiimin jäsenistä ei ollut hoksannut että ne voisi laitella pyykkikoneeseenkin ja pestä pois.

Irkun pyykkäyksessä on vain yksi iso ongelma, joka hidastaa toimintaa paljon. Kuivaustilat. Molemmat pyykkitelineet on kuin tykillä täyteen ammuttuja, ulkona ei kuivausnaruja edes ole koska junnun takia en ole enää vuosiin uskaltanut kesäisin kuivata mitään pihalla. Mökkipyyhkeet ja petivaatteet sinne voisi nyt viedä mutta millä viet kun ei sitä narua ole. Mökkikapineiden pesu kun alkoi eilen illalla, tuuppasin koneen päälle juuri ennen nukkumaanmenoa kun sain viimeisetkin omat kapineet sieltä pois. Ja tänään homma jatkuu, ainakin pari koneellista sieltä jätesäkistä vielä irtoaa. Voi h-tin täit, tekisi mieli sanoa.

Eikä tämä työleiri ole ainoa syy miksi irkusta tuntuu että loma on todellakin ohi. Eilen mies ei liikkunut kuin aivan pakolliset sängyn ulkopuolella, käyden siis vessassa, hakemassa syötävää keittiöstä ja tupakalla. Yritti tuo meidän sänkyymme laitella uusia lakanoita mutta sitäkin säesti pitkät litaniat kirosanoja ja manauksia liikkeiden aiheuttaessa repivää kipua lonkkaan ja pakaraan. Niihin litanioihin ajoi kirkkoherrakin pihaan ja eilisen synttärisankari, poika 13v, kotiutui mökkireissultaan. Illalla irkku toimitti jälleen autonkuljettajan tehtäviä ja kuskasi miehen ortopedin vastaanotolle.

Miehen ollessa lääkärissä irkku ja poika 15v pähkäilivät kotona peräkärryn tyhjentämistä. Appiukko kun oli soittanut ukolle iltapäivällä että hän hakee aamusta kärryn, joten kai se on tyhjänä. No eihän se ole, siellä kun on edelleen se pyykkikone ja parven osat, pyykkikonetta kun ei ukon avuin sieltä nyt pois saa ja parven kanssa on odotettu ukon siskon nappaavan sen. Eihän siinä muu auttanut kun alkaa itse touhuamaan. Poika 15v naureskeli irkun sanoille pyykkikoneen painosta, ei se mitään tonnia paina, kunhan puhut, mutta niin vaan poika hiljeni kun ensimmäisen kerran rehvakkaasti tempaisi konetta lähemmäksi peräkärryn takalautaa. Ai siellä on tosiaan joku betonimöhkäle pohjalla...

Aikamme me asiaa tuumimme ja saimme kuin saimmekin koneen pois kärrystä, tosin saunatuvalle sitä ei saatu. Parven osat kiikutti poika 13v saunalle irkun ja pojan 15v edelleen miettiessä saisiko sen koneen sittenkin jollain keinoa saunalle kuskattua. Irkku odottelee nyt josko pojan 15v kavereita putkahtaisi useampi sopivasti pihapiiriin ja nakittaa nuorisotiimin avittamaan, siihen asti kone viettää ulkoelämää.

Hyvin oli meidän hommamme ajoitettu, lähes samalla hetkellä kun irkku sai peräkärryn kuomun takaisin paikalleen soitti ukkokin hakijaa itselleen. Sieltähän se klenkkasi, apteekin nurkalta kyytiin, ähisi ja puhisi asentuessaan auton ovesta sisään ja totesi, että tiistaina on magneettikuvaus. Lääkäri oli todennut että ei ole koskaan nähnyt vastaavaa, tai no kerran, mutta silloin kyseessä oli reumapotilas. Lonkkatulehdus olisi kuulemma yksi vaihtoehto, muilta osin lääkärin puheet oli olleet hepreaa joista ukko oli saanut tasan sen verran selvää, että vika voi olla suunnilleen mikä tahansa erikoisempi juttu. Välilevynpullistumaksi se ei käy millään, tämän verran selvisi varmaksi jo siinä vääntelyssä. Vasta magneettikuvat kertonee mikä siellä oikeasti on, nyt kuvataan sekä lonkat että selkä.

Särkylääkkeitäkin ukko sai arsenaalin, 800 mg buranaa ja jotain ihme kipulääkettä, Tramal retardia, jota ei mielellään oteta kuin yöksi ja maksimissaan kahdesti päivässä. Lääke kun on kuulemma yhtä tehokas kuin kipupiikki, jota lääkäri oli myös miettinyt aluksi. Buranaa ukko illalla napsi, en tiedä sitten oliko niistä mitään iloa, ainakin sängyssä tuo pyöri, venytti ja käänsi itseään kuten muinakin iltoina ja öinä on tehnyt.

On varmaan aika kamalaa kun ei pysty nukkumaan kuin pieniä pätkiä kerrallaan ja herää särkyyn heti jos on hetkenkin pidempään paikallaan. Minulla oli odotusaikana lonkat usein kipeät ja kipeimmillään ne piti tehokkaasti yöllä hereillä. Ukon särky lienee samankaltaista, mutta siihen on yhdistettynä vihlonnat selässä joten en ihmettele että sänky on houkutteleva vaihtoehto ja silti aika menee kääntyillessä. Seisominen käy kuulemma myös kunhan paino ei ole kipeytyneen lonkan puolella. Myös kävely toimii kunhan se on rauhallista ja tapahtuu omaan tahtiin, mutta ei kai tuo jaksa saati viitsi kävellä ympäri taloa ihan vain kävelemisen riemusta. Kipua kun tuntuu silti kävellessäkin.

Mökillekään ei nyt taideta lähteä, en minä ainakaan ymmärrä miten se saataisiin onnistumaan. Eilinen puolentoista kilometrin matka ortopedille oli silkkaa tuskaa, mies väänsi ja käänsi repsikan penkissä. Jo pelkkä autoon siirtyminen ja sieltä poistuminen kesti lähemmäs kolme minuuttia kun piti hakea asentoa jossa itsensä pujottaa ilman että jalka lähtee alta. Ja mitä tuo mökillä tekisi? Kun ei pysty tekemään oikein muuta kuin seisomaan tai makaamaan? Ehkä tämä on osasyy siihen miksi irkusta todellakin tuntuu että loma on ohi nyt.

No, tämä on nyt tätä ja tämän kanssa on elettävä, mutta pakko se on myöntää että irkkua harmittaa. Ukon loma on kestänyt kaksi viikkoa ja puolet ajasta tämä on potenut, Hämeenlinnan reissukin mentiin pitkälti särkylääkkeiden ja wiskisnapsien voimalla. Kotona ei oikein viitsi wiskisnapseja nappailla aamusta iltaan lievittävinä joten kärvistelyksi menee. Harmittaa sekin, että ukko oli intopiukeena kesäloman alkaessa siitä, että tämä pääsee opettamaan koulureittiä junnulle ensi viikolla. Sekin taitaa nyt jäädä irkun toimeksi ja isi-poikahetket aamuisin tulee missattua.

Hieman tässä kieltämättä on sellainen yksinhuoltajafiilis, sittenkin että pääsääntöisestihän se olen muutenkin ollut minä joka kodin ja tenavat hoitaa. Ukko on silti etenkin lomillaan ottanut osaa kaikkeen kodinhoitoon liittyväänkin, ja kauppahommathan tuo on hoitanut jo pitkään oli loma tai ei. Nyt nekin on jääneet irkun kontolle ja ei sitä ajansäästöä huomaa ennen kuin siitä joutuu luopumaan. Lasten vahtiminenkin on täysin nyt minulla, samoin kuin siivoaminen, ruoanlaitto, pyykkäys, keittiön puunaus. Sehän on ollut ukon bravuuri oikeastaan aina, aamuvuoroviikoilla tuo on aina iltaisin siivonnut keittiön lasten iltapalojen jälkeen.

Sairaudelle ei silti mitään voi, joten koetan olla ajattelematta koko asiaa ainakin siihen asti kun sen magneettikuvauksen tulokset tulee. Kunhan ei ole mitään hengenvaarallista niin irkku on tyytyväinen vaikkakin hieman väsynyt. Ja koska irkulla on edelleen se urakka odottamassa tuolla pyykkiosastolla niin nyt irkku lopettelee tämän raporttinsa tähän ja toteaa seuraavaa.

Tänään ohjelmassa on lisäksi kauppareissu kouluunmenijöiden kanssa, reppuja pitää ostella, samoin penaalia, kynää ja muutama vastaavaa härpäkkää. Teinille tulee viimeistä päivää hoitopoika joten jätän speden tämän seuraksi. Lisäksi täytyy muistaa ostaa paitsi sitä vessapaperia, myös kissanruokaa ja jauhelihaa. Kumpainenkin elintarvikkeista on menossa siileille, joten ukolle tästä ei kannata mainita, tämä kun naureskeli jo viimeksi kun teinin nakitin sitä kissanruokaa hakemaan että otan hieman liian vakavasti aina nämä ulkoeläinten ruokinnat.

Kelassakin pitäisi ehtiä käymään, junnun kelakortti on vanhentunut. Myös kodinkoneliike kaipaisi huomiotani, teini haki irkulle lauantaina pölypusseja imuriin ja sanotaanko niin, että reklamaatioa palvelusta on luvassa tänään. Teini kun sai ohjeeksi ostaa Siemens Dynapower-imurin pusseja mutta lieneekö myyjä ajatellut että teini-ikäisillä sellaisia imureita ole käytössä ja oli lykännyt tälle pieniin Siemensin imureihin käyvän pussipakkauksen. Kiva!

Eli tämä täältä ja nyt se on moro, viettäkää mukava perjantai, irkku siirtyy pyykkikonetta tyhjentämään!