Eilen päivittelin blogia läppärillä, kiroillen ja huokaillen. Irkun nakkisormet ja läppärin linttanäppäimet ei vain kertakaikkiaan suostu osumaan yhteen. Tai no, kyllä ne vielä, mutta miten ihmeessä sitä aina käsi hipaiseekin joko nuolinäppäimiä tai vaihtoehtoisesti hiirialustaa ja pam, siellä sitä sitten kirjoitellaan tekstiä tyylikkäästi eka riville kahden sanan keskelle. Perkema!

Vaan tänään on kaikki NIIIIIIN toisin. Irkun oma mussumurumyllykkä elää ja voi hyvin! Ei, troijalainen ei ollut se kiusanhenki joka piti irkkua pois netistä, ehei, tuttu dataaja kävi kurkkimassa irkun koneen epäilyksenään, että verkkokortti on kokenut tiensä pään sen modeemin vierellä. Ja niinhän tuo olikin, uusi verkkokortti, niin ja uusi modeemi ja taas kulkee. Ihanaa!

Tänään on siis korjattu ukkostuhoja. Sekä ulko- että sisävahvistin uusittu. Samoin modeemi. Verkkokortti. Oltu onnesta soikeina kun televisiot toimii. Paitsi yksi. Ilmeisesti pojan 14v töllötin tuli tiensä päähän siinä ukkosen paukauksessa. Ei vaan suostu virkoamaan. Ei tajua koko käsitettä virta. Ei niin millään. Eli joudumme kuin joudummekin kutsumaan paikalle televisiokorjaajan. Tekemään arvion korjauskuluista. Ts toteamaan, ettei kannata korjata. Helketti!

Prinsessan kanssa mennään huomenna hammaslääkäriin, ja yksityiselle puolelle. Kuitti kiikutetaan vakuutusyhtiöön, jolloin se yhdistyy näppärästi perjantaiseen tapaturmaan josta onkin jo tietoa terkkarissa. Näin ollen prinsessa voi jatkossa, siis aikuisenakin, korjautella kyseistä hammasta tarvittaessa aina yksityisellä puolella ilman että tämän tarvitsee miettiä kustannuksia. Ain´t that fun or what? Toisinaan irkun aivoissa liikkuu jotain...

Tosin luulen, että kyseinen liike johtuu siitä, että irkku on miljoona kertaa rukoillut ja toivonut olevansa siinä määrin varoissaan, että voisi hilppaista itse yksityiselle puolelle hammaslääkäriin. Luottamus julkiseen puoleen kun horjuu pahasti tässä lajissa. Eikä vähiten siksi, että puolessa niistä irkun moninaisista hammaslääkärikeikoista on hammaslääkäri onnistunut sössimään jotain tai sitten paikat on lennellyt omia aikojaan irti hyvinkin pian laiton jälkeen. Jo aiemmin kytenyt hammaslääkäripelko on vuosien myötä muuttunut kammoksi. Johon irkulle on ehdotettu jopa rauhoittavien käyttöä ennen hammaslääkärikeikkaa. Koska irkku kuitenkin kuuluu ihmisiin jotka välttelevät lääkkeitä viimeiseen asti, irkku on yllättäen erittäin no thanks henkinen. Ja ennemmin saa vaikka sitten pahanlaatuisia paniikkikohtauksia hammaslääkärin ovesta sisäänastuessaan.

Jaa. Tässä taisikin olla tärkeimmät. Eipäs sittenkään, uutisoitakoon myös että spede on kipeä. Yskä ei ole vielä ahtautunutta, mutta ei juuri siitä puutu. Lääkäriin joko huomenna tai keskiviikkona, mutta irkku on liki satavarma, että ilman kuuria tuo ei selviä. Joka taas aiheuttaa sen, että irkku suunnilleen rukoilee, että lääkärikeikalle päästäisiin viimeistään torstaina. Joka taas aiheutuu osaltaan siitä, että irkku varasi ukolle ja itselleen lomasen, ensimmäisen pariin vuoteen. Kaksi yötä hotellissa kaksin, ilman lapsia.

Ja tällä sakillahan lasten hoitoon järkkääminen on suunnilleen mission impossible, eli sitä saa ihan oikeasti suunnitella, kartoittaa, ajoittaa ja vaikka mitä. Pitkällisten neuvottelujen jälkeen sinne, tänne ja tonne, saatiin lapset jaettua kolmeen eri osoitteeseen hoitoon. Ja nyt tämä koko suunnitelma on sitten kosahtamassa kiville, mikäli spedeä ei saada siihen mennessä kuntoon. Hoitoon kun tätä ei tuossa kunnossa voi jättää, ei ainakaan henkilölle joka tämän lupautui ottamaan. Ketuttaa ihan varoiksi. Sanoisin.

No jokohan se tässä... Kyllä, poistun takaisin iloiseen facebook-maailmaan, johon olen siis rekkautunut jo iät ja ajat sitten, mutta jonka pariin olen nyt vasta koukuttunut. Tarkemmin sanottuna eilen. Kun otin liki 400 kutsua purkuun, jotka sinne oli siis reilun puolen vuoden aikana kosahtanut. Että näin. Se on moro ja pitäkää peukkuja, että todellakin pääsemme sinne lomaselle ensi viikolla.