Kun akka ei saa aloitettua mistään päästä. Pyörin kuin puolukka p***ussa ympyrää enkä osaa tarttua oikein mihinkään toimeen. Ärsytys! Tätä vauvaa jäin kuulostelemaan, tai no, tunnustelemaan voisi olla oikeampi sanamuoto. Nyt kun viikkoja pamahti täyteen pyöreät 30 olen jäänyt oikein miettimään miltä nuo muut on tuntuneet masussa tässä vaiheessa. Onko niiden kanssa jo liikkeet olleet tässä vaiheessa enemmänkin tätä ufotouhua mitä nytkin vai vieläkö ne on selvästi potkineet.

Hitto kun ei muista. Tämä ipana-pipana kun ei ole enää viikkoon pariin potkinut. Ilmeisesti ressukalla ei ole tilaa jalkkismatseihin. Liikkeet on enemmän sellaisia jalan tai käden kulkuja mahan seinämiä myöten. Voisiko se sitten tarkoittaa sitä, että tämä olisi kookkaampi? Vai olisiko sittenkin vaan kyseessä mahan venymättömyysongelma. Olen näet epäillyt useampaan otteeseen että junnun haava ei anna myöten. En tiedä onko se mahdollista edes, että leikkaushaavan kohta ei jousta, mutta siltä minusta tuntuu. Siihen malliin haavaa repii välillä.

Ja koska haava on suht pitkä eli ulottuu tuolta häpyluusta napaan asti, niin se on aika iso vekki mitä kiristää. Hassua, teinin haava on aina kulkenut ilman kiristelyjä mukana, liekö syynä sitten sijainti. Se kun on sievästi tuolla bikinirajan alapuolella vaakasuorassa. En tiedä, enkä tiedä edes miksi näen vaivaa miettiä koko asiaa. Yksi ihan simppeli selitys tälle tilanahtaudelle on tosin se, että maha on aivan alhaalla. Elän toivossa, että se sieltä vielä nousisi mutta vetoa en sen puolesta kyllä löisi.

Kumma juttu, maha taisi tippua jo reilu kuukausi sitten alas. Ihan yhtäkkiä, samantien kun vauva tajusi ottaa oikean asennon masussa. Luulisi että se silti olisi kasvanut takaisin ylöspäin, mutta ainakaan vielä niin ei ole tapahtunut. Kiva kuunnella kun kaikki tutut joita harvemmin tapaa, tuumii ensisanoikseen aina nähdessä "sun maha näyttää ihan siltä niinkun lähtisit just synnyttämään"... Onneksi appiukko ei ole nähnyt minua moneen viikkoon, se saisi tasan varmasti stressin. Se kun meni mokoma tuosta junnustakin sanomaan päivällä että taidat lähteä synnyttämään, eihän vaan tunnu siltä ja minä että ei todellakaan, taitaa mennä yli, ja kuinkas kävikään? Niin sitä oltiin iloisesti yöllä synnyttämässä.

No niin, taas meni lätinäksi. Painelen nyt johonkin ilmansuuntaan tästä ja edes leikin tekeväni jotain. Nih!