Mihin nämä viikot katoavat? Maanantain jälkeen tuntuu olevan lähes samantien perjantai, eikä sekään vielä, mutta kun viikonloputkin tuntuu kestävän vain yhden silmänummistuksen verran. On tässä toki hyvätkin puolensa, syksy kiitää vauhdilla ohi ja samoin tekee toivottavasti talvi, kumpikaan kun ei kuulu irkun suosikkivuodenaikoihin. Oikeastaan päinvastoin. Talvi nyt vielä menee jotenkin mutta syksy. Hyi!

Vaan asiaan. Viime viikon tapahtumat sai aikaan kuherruskuukauden. Lyhyenlaisen sellaisen, mutta kuitenkin. Täällä elettiin täydellisessä symbioosissa pari-kolme päivää ja sehän on aina mukavaa. Harmillista kyllä, kuherruskuukausi loppui kuin seinään tiistaina irkun ja ukon vaihtaessa tiukkasanaisesti ajatuksia siitä onko irkun tapa seurata BBtä ja jutella kyseisen tositv-sarjan tapahtumista muiden BBaddiktien kanssa täysipäistä vaiko ei. Ukonkin puheissa oli vinha perä, en väitä, mutta tottakai se samainen vinha perä oli irkunkin ajatuksissa.

Lopputulos keskustelulle oli nettitauko. Tiedättehän, tämä ihana naisellinen piirre itsepäisyys, sehän irkkuun sitten iski. Tyyliin selvä, en koskekaan koko kapineeseen niin näet että pystyn vallan hyvin olemaan ilman koko konetta. Ukko koetti kyllä sanoa että ei hän tarkoita ettet ollenkaan, mutta iltaisin jos mitenkään onnistuisi keskittyä enemmän häneen ja vähemmän koneeseen mutta niin. Koska irkku oli kiukkuuntunut ja päättänyt, niin ehei. Ollaan ilman, luetaan vain aamulehti ja katsotaan telkkaritarjonta koneelta. Naiset. Mitä kaikkea sitä tuleekaan kiukuspäissään päätettyä.

Nyt nettitauko on autuaasti ohi ja aion palata myös BBn pariin, oli miten oli. Luulen tosin, että jätän ohjelman seuraamisen iltaisin vähempään mutta sen teen lähinnä omaksi ilokseni, illat ilman BBtalon taustahälyä on olleet kerrassaan rentouttavia. Vaan sitten, nakkaanpa pienen tilannekatsauksen perheen elämästä tältä viikolta tähän yhteyteen.

Sunnuntaina irkku koki inhotuksen aaltoja iltasella. Nämä aallot ei johtuneet suinkaan pilaantuneesta ruoasta, räjähtäneestä olomuodosta kenenkään perheenjäsenen osalta saati sitten mistään kakkajutusta joita niitäkin täällä on ajoittain harjoitettu. Inhotuksen aiheutti poika 15v  joka esitteli mahaansa irkulle pyhäiltana kymmenen kanttiin. Poika oli ollut menossa sänkyynsä, riisunut vaatteet ja alkanut nyppiä housujen vyötäisten alta käteen osunutta merkillistä näppyä. Nyppinyt ja nyppinyt ja ihmetellyt mikä merkillisyys se oikein on kun ei saa sitä irti mutta jotenkin tuo ei kuuluisi häneen itseensäkään silti.

Lopulta poika päätti tulla näyttämään näppyä irkulle, josko vaikka äiti vanhempana ja viisaampana tietäisi mikä se on. Irkku katsoi, katsoi tarkemmin ja siinähän se inhotus sitten iski. Punkki. Tiukasti pojan mahanahkaan lauantaisella puusavotalla pureutunut punkkihan se oli. Irkku koetti irrottaa mokomaa otusta, kaivoi lopulta pinsetitkin esiin ja manaili mielessään punkkipihtejen puutetta. Muutamalla kiertoliikkeellä sain kuin sainkin kaverin nypättyä irti mutta eiköhän tuolta mokomalta jäänyt pää vielä sisään. Hyi hitto sanon mä!

Soitto ensiapuun ja poika lähti punkinraato pakastepussissa ja pää mahanahassaan terkkariin näytille. Hyvinhän se pääkin irti oltiin saatu kun aikansa lääkäri ja hoitaja olivat yhdessä askarrelleet punkkipihtien kanssa ja poika kotiutui hoito-ohjeiden kanssa hieman ennen puolta yötä. Oireita on nyt seurailtu, poika on napsinut maitohappobakteereita ja mitä ilmeisimmin punkista selvittiin säikähdyksellä. Irkku kun ehti jo nähdä sielunsa silmin kuinka poika onnistuu saamaan borreoliksen vai mikä se nyt onkaan, ja kärsimään kivuista ja tuskista.

Tiistaina irkku piipahti speden kanssa hammashoitajalla, onneksi tämä ihminen on juuri se jonka kanssa irkulla synkkaa eikä suinkaan se joka ilmoitti keväällä että junnulta pitää poistaa kaikki hiemankin sokeria sisältävä niin aamu-, ilta- kuin välipalaltakin. Speden hammaskalusto todettiin hyväksi ja irkkua huolestuttanut keltainen peite hampaiden pinnalle osoittautui singulairin aiheuttamaksi kalvoksi johon hammashoitaja antoi irkulle mukaan puhdistustahnaa silloin tällöin käytettäväksi.

Eilen käytiin illansuussa ukon siskon tyttären synttäreillä ja muilta osin viikko onkin sitten mennyt perinteiseen tapaan kokkaillessa, leipoessa ja pyykätessä. Tänään irkku ja ukko suuntaa mammuttimarkkinoille kunhan torppa saadaan tyhjäksi viimeisestäkin koululaisesta. Teinillä on vapaata koulusta joten saattaa jopa olla että jätän speden tämän seuraksi ja nautin täysin kaksinkeskeisestä kauppareissusta.

Samalla kertaa kun teemme ruokaostot on syytä ostaa muutama tuikitarpeellinen juttu pojalle 13v, tämä kun lähtee tiistaina viikoksi Lappiin. Kyllä, kuulitte oikein, irkkukin on ihan että mitä ihmettä! En koskaan lakkaa hämmästymästä ihmisten mukavuudesta, niin se kuulkaa on. Tämän reissun kun mahdollisti pojan parhaan kaverin äiti, joka soitti irkulle viime viikon loppupuolella kysyäkseen saisiko poika lähteä heidän kanssaan Sallaan viikoksi. Poika 13v oli pulissut asiasta irkulle jo aiemmin ja kysynyt huolestuneena kaverinsa äidiltä paljonko kyseinen reissu mahtaisi kustantaa. Ei kuulemma mitään, joka on irkusta kyllä ihan ymmärrettävää koska ruokaa joutuu jokatapauksessa laittamaan, bensaa ostamaan ja mökkikin on jo maksettu mutta silti.Parikymppiä käyttörahaa pojalle itselleen on varsin riittävä mukaan mutta niin. Jotenkin minä haluaisin tämän huomaavaisuuden ja ystävällisyyden huomioida.

Jonkinlaista herkkukoria olen miettinyt mielessäni mutta katsoo nyt, josko keksin jotain vielä mukavampaa. Vaan nyt, irkku siirtyy tökkimään viimeisiäkin koululaisia pystyasentoon ja päättää tämän raporttinsa nettitaukoilu"viikosta" tähän. Viettäkää oikein mukava perjantai, se on moro!