Anoppi on palannut ehjin nahoin takaisin Suomeen, mitä nyt tuo onnistui saamaan heti kotiuduttuaan mahatauti-kuume-yhdistelmän eli jättäytyi suorilta käsin sairaslomalle. Ukon keskimmäisellä siskolla on pyörähdetty synttäreillä, tai voiko sitä nyt sitten pyörähtämiseksi sanoa kun siellä tuli hyvinkin pari tuntia istuttua. Yhtäkaikki, kekkerit meni ihan hyvin ja voin kertoa että allekirjoittanut piti todella huolta siitä että muisti puhua tasaisen tappavalla tahdilla.

Tänään on sitten vuorossa ne oman siskon pojan synttärit, ush. Ei jaksaisi. Ei etenkään kun ensin pitää pyörähdellä mansessa koulukuvioissa koko päivä ja jos ihan rehellisiä ollaan niin lievää lisäväsymystä aiheuttaa sekin että tiedossa on huomiselle päivälle TAKKin kautta juoksentelua pitkin mansea. Menemme siis tutustumaan erilaisiin iltapäiväkerhoihin ja näin ollen minä matkaan parin kurssikaipparini kanssa yhdeltä laidalta toiselle laidalle. Ush sillekin.

Olen jatkanut omituista raivauslinjaani, nyt on raivattuna myös olkkarin kirjahylly ja peilipiironki. Onneksi tosiaan koulu kutsui taas, tiedä kuinka pitkälle tämä raivaustahto olisi vielä ulettunutkaan. Todnäk tulen lähiviikkoina räjäyttämään potin myös vaatehuoneessa ja jos oikein huonosti käy niin tämä touhuhan saattaa levitä vielä vintteihinkin. Joka toki saattaisi olla jopa ihan suotavaakin, veikkaanpa näet että niissä on PALJON suoraan kaattikselle joutavaa rompetta.

Teini täytti eilen pyöreät 20v jota ei tosin juhlistettu, teini kun meni illaksi töihin. Sen sijaan hän aikoo juhlistaa tapahtumaa perjantaina jolloin on kutsunut pienen porukan iltaa istumaan luokseen. Ihan kiva, luulen mä. Poika 15v oli puolestaan päivän kotona, tälle iski merkillistäkin merkillisempi kiputila pyhäiltana ylävatsaan ja hetken ehdin jo miettiä että näinköhän tuo pitää vielä kiikuttaa lekuriin. Kipu meni onneksi ohi omia aikojaan niin että eilen iltapäivästä poika oli jo taas oma itsensä. Hyvä niin, tänään hän lähtee luokkansa kanssa Ideaparkkiin päiväksi.

Siinä ne taisikin sitten olla uutisoitavimmat. Jotenkin tuntuu ettei ole oikein jaksanut nyt edes aukoa blogia, olisiko vika kenties tässä hullunmoisessa juoksukaudessa joka onneksi loppuu kuin seinään heti torstaina kun saan käytyä junnun palaverissa. Mielenkiinnolla odotan moista palaverointia, nähtäväksi jää mitä tuleman pitää. Ja nyt taidan siirtyä sitaisemaan hiuksiani himppasen kiinni, tässähän pitää oikeasti olla tunnin päästä jo kovaa kyytiä matkaamassa kohti tarhaa.

Se on moro ja viettäkää kivakivatiistai, minä pyrkinen samaan!