Kjäh kjäh, toisilla siis. Itsellä kiire rajoittuu siihen, että hieman olisi kiire kirjoittaa muille työlista tälle päivälle ja kauppalappu ukolle. Kovat on kiireet, on ne. Mikä ihme siinäkin on, että juhlat ei kiinnosta yhtään. Jos itse saisi päättää, nukkuisi komeasti niiden yli. Tai nukkuisi ja nukkuisi, hyppäisi jotenkin. Suoraan sinne maanantaihin. Maanantaissakin on yksi inhottava puoli. Koulun alku on silloin jo tosi lähellä. Ei ole kivaa ei.

Tänään olisi prinsessalla ja junnulla, kummallakin siis, lääkäri. Nyt heti aamusta. Selvintä olisi jos itse sinne menisin heidän kanssaan, mutta jotenkin tuo mies on nyt päätynyt siihen että lepokäsky kieltää liikkumisen talon ulkopuolella. Mitenkähän lie, joudunhan minä joka tapauksessa liikkumaan jos en muuta niin neuvolakäynneillä. Eikä sinne pelkopolillekaan liikkumatta pääse. Höh. Onneksi tämä lääkäri tuli nyt mieleen, muuten olisin saattanut autuaasti unohtaa koko käynnin.

Eilinen menikin erittäin mukavissa merkeissä. Irkku vuoroin makoili tuolissaan ja lähetti solttuja maailmalle, nosteli resokenttiä ja lykki uusia hevosia ja sotilaita uuniin kylissään. Välillä makoiltiin sitten sohvalla ja tuijotettiin töllöstä koko Housen ensimmäinen tuotantokausi. Olisin toivonut katsottavaksi Sopranosia, mutta kuka lie Makuunin hyllystä sen vienyt. Ja ette kyllä ikinä arvaa mitä teen tänään? No ajattelin katsella Housen toisen tuotantokauden. Tai sen Sopranosin, jos se olisi palautettu.

Että rankkaa on. Kertakaikkiaan.