Jotain hirveää on tapahtunut ja se suurin hirveys on siinä etten tiedä kunnolla mitä. Meidän perheemme on kunnossa, ei siinä mitään, ja perheemme on tilapäisesti lisääntynyt yhdellä lapsella joka on aiemminkin hirveyksien sattuessa ollut osa meitä. En tiedä mitä. Juuri nyt ei kukaan muukaan tunnu tietävän mitä. Mutta toteanpa että tilanne kun kukaan ei tiedä mitään on karmeinta mitä voi olla. 

Onneksi naapurin emäntä on tulossa puheseurakseni sillä nyt en osaa asettua aloilleni. Ja minun on pakko. Osata näyttää tyynen rauhalliselta ja huolettomalta sillä pelästyneet lapset ei kaipaa sätkivää hoitajaa. Olen siis ulkoisesti tyynen rauhallinen mutta sisällä joku haluaisi huutaa hämmennyksestä, säikähdyksestä ja pelosta. Se kaikki jääköön nyt lapsille, se pelon ja hämmennyksen huuto, minä seison vakaana ja odotan naapurin emäntää varaventtiilikseni.