Olen suorittamassa monta aikaa haaveilemaani tointa eli istun kuistilla aamukahvilla ja kirjoitan. Ette usko mutta tähän paistaa ihanasti aurinko! Ettekä varmasti usko sitäkään, että tässä on todella lämmin vaikka illalla kuisti olikin suhteellisen viileä kun pidin ulko-ovea auki pitkälle iltaan. Niin. Minä istuin eilen iltapäivälläkin tässä, odotellen appiukkoa ja seuraten speden touhuja vuoroin pihalla, vuoroin kuistilla. Ja eilenkin minulla oli läppäri seuranani eli varsinaista hekumointia on nyt koko touhu.

Appiukko ilmestyikin jo neljän kanttiin alunperin puheena olleen lähemmäs viiden sijaan ja junnu ja prinsessa oli suunnilleen viivana autossa istumassa. Siihen mennessä täältä oli lähtenyt jo teini poikaystävineen sekä poika 16v kavereineen omiin rientoihinsa joten hiljaisuus oli lähes käsinkosketeltavaa kaksikonkin poistuttua. Olin hoitanut siivoilut pois heti ukon lähdettyä töihin joten meillä ei ollut speden kanssa muuta kuin aikaa.

Ja se aika käytettiinkin hyvin. Ensitöiksemme köpöttelimme saunalle päästämään vesiä ja laittamaan valkeaa kiukaan ja padan alle, kantamaan lisää puita saunan puulaatikkoon ja tuli siinä samalla imuroituakin se saunatupa. Poika 13v piipahti kotosalla vain ilmoittaakseen lähtevänsä uimaan, tuo kun oli huhkinut iltapäivästä asti frisbeegolfradalla. Niinpä me pääsimme saunomaan aivan kahden ja voi pojat mutta olikin mukava saunareissu.

Iltapalakin nautittiin speden kanssa kuistilla, spede kiskaisi miehekkäästi nakkeja ja ketsuppia äidin pupeltaessa täytettyä tomaattia iltapalaksi. Kyllä ne on ne pienet jutut joista saa kaikista eniten mielihyvää, niin se on. Kahdeksan kanttiin kippasin speden yöunille ja hetken kuluttua poika 16v tuli vielä piipahtamaan, tämä oli näet menossa ystävälleen yöksi ja minä otin tältä siinä samalla ystävän osoitteen ja tämän vanhempien sekä ystävän itsensä puhelinnumerot. Kas kun niin.

Minä en ollut kovin luottavainen siihen että poika heräisi kuten sovittu oli ja olisi kotosalla yhteentoista mennessä, suunnitelma kun oli että poika 16v lähtee yksin meidän kyydillämme mökille, ystävällä kun on pakollinen meno sunnuntaiaamuna ja näin ollen tämä ei olisi voinut kyydillä lähteä. Me olimme edelleen sitä mieltä että sillä mopoautolla poika ja tämän ystävä eivät voi lähteä ajelemaan mökille, ei missään nimessä ainakaan valtatie ysiä pitkin eikä se poikien suunnittelema rauhallisempi reittikään eli Ruovesi-Mänttä-reitti kuulostanut sen paremmalta ajatellen juhannusliikennettä.

Tiesin kyllä varsin hyvin että vaikka kumpainenkin poika ymmärsi miksi me emme näitä halua juhannusruuhkaan laskea mopoautolla niin pettyneitähän nämä oli. Ja mitä tekee pettynyt poikakaksikko? Kuka arvaa? Ehei, tällä kertaa minua ei yllätetty lähtemällä omin luvin mihinkään, täydet pisteet sille, vaan minut yllätettiin erittäin hyvin tehdyllä suunnitelmalla jonka hiomisessa apuna oli käytetty, tässä kohtaa olisi jo fanfaarien paikka, pojan ystävän äitiä ja isää.

Nämäkin kun olivat olleet samaa mieltä kun me siitä juhannusruuhkassa ajamisesta mutta toisin kuin minä, nämä tai paremminkin pojan ystävän isä, oli lausuneet ääneen sen mitä minäkin olin muutaman kerran mielessäni pyöritellyt. Että josko ajatte yöllä. Kun kuitenkin ne yöt menee teillä valvoessa. Ja reittiä jonka hän neuvoo. Sanotaanko nyt niin että pojat oli tehneet kaiken aina suunnitelmista valmisteluihin asti valmiiksi ennen kuin esittivät ajatuksen minulle yhdeksän aikaan illalla tekstiviestillä.

Mautoon, kuten pojan mopoautoa kutsuvat, oli vaihdettu joku hihna, siitä oli tarkistettu öljyt, tankattu tankki täyteen, kaivettu pojan ystävälle Nesteen bensakortti lompakkoon. Oli ostettu energiajuomaa, kirjattu ajoreitti navigaattorin muistiin ja tutkittu arvioitu ajoaika. Oli katsottu matkan varrella olevat huoltoasemat ja mietitty mille asemalle poikien olisi kivuttomin poiketa yöpalalle ja lepuuttamaan takapuoltaan.

Ja tämä kaikki poikien ja pojan ystävän isän toimesta. Mitä siihen sitten sanot. Jos toiset näkee moisen vaivan ja ovat ennenkaikkea niin fiksuja etteivät koeta kepulikonstein ja salassa lähteä mihinkään niin eihän se ole kuin no, ihastelun paikka, eikä sellaisia toimia voi kertakaikkiaan heittää kankkulan kaivoon. Niinpä minä soittelin ukolle töihin ilmoitettuani pojalle etten minä näin isoja päätöksiä voi tehdä yksin, etenkään kun tätä kyseistä asiaa on vatvottu suuntaan ja toiseen ja kysyin tämän mielipidettä.

Ukko oli samalla kannalla kuin minäkin. Menkööt. Mukavahan se on, tuossa iässä kun ne yöt tosiaan tulee herkästi ainakin lomalla valvottua ja mikä sen mukavampi juhannusseikkailu kun ajelureissu hiljaisilla teillä mukava määränpää mielessä. Niinpä soittelin pojalle ja ilmoitin että sopii mutta tietyin reunaehdoin. Jos pojat ei herää siihen kello kolmeen mennessä, joka siis oli heidän sen hetkisen suunnitelmansa mukainen matkaanlähtöaika, he eivät lähde ajamaan. Ystävän isä kun oli sanonut että järkevin ajoaika on puolen yön ja aamuseiskan välillä.

Toinen reunaehto oli se, että vaikka he olisivat perillä viideltä tai kuudelta tai seiskalta, niin mökille asti mautolla ei tuolloin vielä surruutella, se kun pitää htillistä ääntä ja mökkimailla nukkuu tenavia jotka ei tasan tarkkaan nukahda uudelleen jos aamutuimaan heräävät. Ehei, mauto ajetaan parkkiin joko mökkitien alkupäähän tai naapurin isännän soramontulle ja pojat koettavat itsekin nukkua, mökille saa laskeutua yhdeksän jälkeen aamulla.

Poika pyysi minua soittamaan heti kun herään luvattuaan pyhästi toimia kyseisten reunaehtojen mukaisesti ja kuulkaa, minähän soitin hieman kuuden jälkeen aamusta tälle. Siellä he olivat, naapurin isännän soramontulla, penkit makuuasennossa ja vällyt niskassa ja odottivat josko se uni tulisi edes piipahtamaan. Matka oli mennyt hyvin ja alkuperäisestä kello kolmen matkaanlähtöajasta poiketen he olivatkin lähteneet ajelemaan jo vähän puolen yön jälkeen.

Ihana seikkailu siis, melkeinhän tässä toivoisi itsekin olevansa uudelleen 16 ja pystyvänsä nauttimaan kyseisistä seikkailuista. Hetki sitten laittelin ukon siskolle viestiä siitä että poikien matka on mennyt hyvin, soittelin näet illalla vielä mökkitiimille etteivät loksauta leukojaan aamusella kun pojat sinne kurvaavat.

Vaan niin. Iltasella ukon kotiuduttua istuskelimme vielä puolille öin kaksin ja suunnittelimme tämän päivän aikatauluja. Todennäköisesti lähdemme ajelemaan vasta puolen päivän tietämissä, sitä ennen pitää laitella siileille sapuskat puskan alle ja sötköttää näille huomisen ateria jääkaappiin odottamaan, sisko tulee sen sitten iltasella näille laittamaan tarjolle. Yöllä törmäsin muuten näkyyn johon en ole koskaan ennen törmännyt, pikkusiili makoili muutaman metrin päässä ruokakipoista hievahtamatta.

Minä ehdin jo säikähtää että se mokoma on delannut sinne, niin liikkumattomana tuo oli ja lopulta ukko, joka aina nauraa minun eläintouhuilleni, päätti mennä tarkistamaan tilanteen. Siili nukkui. Siis se todellakin nukkui, ukkokin taisi jo hetken ajatella että tuo on delannut, tämä näet pyöräytti siilin selälleen ja sittenhän tuo lähti juoksemaan kuin riivattuna puskan alle turvaan. Voi siiliparka, mutta ei minua noin saa säikytellä. Säikähdimme sitten ilmeisesti molemmat, sekä siili että minä.

Vaan nyt luulen että tästä postauksesta on tulossa jo nälkävuoden pituinen eli taidan lähteä täyttelemään tiskikonetta ja nakkaan sen päälle. Onpa ainakin koko huusholli kunnossa kun sunnuntaina kotiudumme mökkireissulta, ukko oli ottanut maanantain töistä vapaata joten ihanaa, sunnuntaina ei tarvitse heti aamusta alkaa kiiruhtamaan kotia kohti. Muutenhan ukko olisi mennyt aamukuuteen ja se taas olisi tiennyt sitä että tämä olisi EHDOTTOMASTI halunnut olla kotona iltapäiväkahteen mennessä.

Tähän loppuun kirjaan vielä itselleni pienen muistilistan ehdottoman mahdottoman tärkeistä jutuista jotka on PAKKO muistaa ennen kuin mökille lähdemme.

Siilien ruoat, varalapsen skootterin avaimen jemmaus sovittuun paikkaan, oman kotiavaimen liittäminen siskon vara-avaimen yhteyteen että sisko pääsee huomenna sisälle, speden allergialääke ja KAIKKI TELKKARIIN LIITTYVÄT JOHDOT POIS SEINÄSTÄ! Näin. Ehkä nyt suoriudun mökkireissuun ilman että raavin päätäni muistinko kaiken. Se on moro ja hei!

VIETTÄKÄÄ OIKEIN IHANAN MUKAVA JUHANNUS ÄLKÄÄKÄ TELOKO ITSEÄNNE!!!