Piti jo illalla postailla tämä mutta vuodatus ei päästänyt sisälle joten tässä tämä nyt on. Se minun toivoton, mahdoton, hankala lapseni 18vee. Se toi äidille myöhästyneen nelikymppislahjan, uuden hanan vessaan. Tippa linssiin tuli jo siitä, sen kun kuulin jo torstaina olevan tulossa mutta tämä.

Tämä tuli "puun takaa" hanan kylkiäisinä eilen illalla. Itkusta ei tahtonut tulla loppua ja se oli siinä ja siinä että maltoin tämän iltasella avata ja polttaa kynttilää. Ja niin kuin tämän poikasen kanssa oli monesti olo ettei tuosta tule mitään. Että elämä on pelkkää vääntöä ja ongelmia.

Peliriippuvaisuus, varastelu, jatkuva kouluongelmointi. Ja nyt olemme tässä. Poikanen valmistuu keväällä, asuu omillaan, painaa töitä ja käy koulussa. Se kaikki vääntö, se kannatti. Ja taas niiskututtaa!

Ps. osayy niiskutukselle saattaa olla hyvinkin lenssussa joka iski koko voimallaan. Ja huomenna olisi PAKKO päästä töihin. Voi rähmä!