Kuinka voi olla mahdollista, että jatkuvasti on aamu? Tai ilta? Ja taas aamu ja ilta ja aamu. Päivät menee niin nopeaan, hetki sitten tein raskaustestin, yhtä pieni hetki on siitä kun lääkäri totesi vielä jääneen elämää sisääni toisen kaksosvaavin muodossa. Ja nyt raskausviikkoja on täynnä 16 ja raskauspäiviä jäljellä 168. Ei ole kuin hetki kun manasin laskurin näyttävän 200 päivää.

Vajaa kaksi kuukautta kun koulut loppuu, hieman reilu neljä kuukautta siihen kun teini pääsee ripille ja prinsessakin lähtee kouluun. Koulujen alusta, siis siitä reilun neljän kuukauden päästä tapahtuvasta erään aikakauden loppumisesta, on enää kuukausi siihen kun yksi uusi elämä syntyy ja alkaa toisenlainen uusi aikakausi.

Tähän sopisi loistavasti jatkoksi tuumailu siitä, kuinka vanha irkku onkaan ja kuinka kamalasti maailma mahtaakaan muuttua siihen ja siihen mennessä. "Ei silloin minun lapsuudessani", vai miten se nyt menikään. Tähän sopisi loistavasti myös hymiö, sellainen joka kuvaisi suu auki olevaa tyyppiä ja tämän perään punastunutta.

Vanhuusmietteistä takaisin realiteettien pariin eli, kotimme hukkuu paskaan, jos näin rumasti asian voi ilmaista. Tai ei varsinaisesti siihen itseensä, vaan kädestä laskettuihin tavaroihin. Tiedättehän, tavaroihin jotka on siis laskettu väärässä paikassa kädestä, monitorin vieressäkin on toisella puolella hiusharja ja toisella puolella mehutölkki. Kiitos irkun itsensä harjan osalta, kiitos pojan 12v tölkin osalta.

Lattialla pöydän vieressä on puoliksi luettu etuovi-lehti, vähän matkan päässä prinsessan lippis ja hanskat. Varsinaisesti roskia ei lattioilla olekaan, imuroidaanhan meillä päivittäin mutta silti. Keittiiö onkin sitten ihan oma lukunsa. Pöytä notkuu Aku Ankkojen ja Nalle Puhien ja Aamulehtien painosta (ainakin melkein) ja tiskipöydälle on kertynyt kaikki eilisen illan iltapala-astiat. Ette ikinä, koskaan, milloinkaan arvaa, mitä irkku aikoo tänään tehdä?

Jonkinlaista ohjelmien hiomista tosin joutuu tekemään, koska yhdeksäksi on kerho- ja eskarikuljetusten hoito, siitä suoraan ryntäilenkin sitten pääsiäismunia hakemaan ja yhdeltä on junnun toisessa kerhossa pääsiäisaskartelu jossa vanhemman osallistuminen on must. Ehkäpä, jos saan vaan tämän ahterini hilattua kohta toimien pariin, ehdin siivoamaan keittiön ennen kuskin tehtäviä.

Loppukaneetiksi heitän vielä sairastiedotuksen. Teinillä on kurkku kipeä, poika 12v kärsii nuhasta ja yskästä, junnulla on niin paljon limaa sisätiloissaan että merkillistä, jos osa ei oksentamalla ulos tule ja mikä kamalinta, irkun kurkkukipu pahenee vaan. Sen verran pahaksi kipu on äitynyt, että heräsin aamuyöstä siihen kun nielasin. Teki niin riivatun kipeää. Hiivatin taudit.