Tiedättekö, toisinaan päivä alkaa ihan hyvissä, suorastaan loistavissa merkeissä. Sitten, ei aikaakaan, SE käyrä lähtee nousuun. SE nousee. Ja nousee. Ja nousee. Ollen lopulta kokoa HERMOROMAHDUS! Juuri niin! Itkupotkuraivarien paikkaa pukkaa!

Kaikkihan alkoi tosiaan mukavissa merkeissä. Mieltä lämmitti yksi jos toinenkin onnistuminen, joka tälle aamulle on osunut. Alkaen hilpeästä Spedestä, jatkuen onnistuneella (kyllä, irkku pelaa edelleen sitä keskiajan sotapeliä) hyökkirapsalla yön pimeiltä tunneilta, lupsahtaen siitä harvinaisen kivuttomasti sujuneisiin kouluunlähtöihin jne. Kunnes. Pikkupommi. Joka oli ja on tosin irkun silmissä luokkaa KETUTUS, eli mies tuumi hieman ikäänkuin ohimennen, jotta siellä on kaasupullosta kaasu loppu. Siis mökillä. Siis jääkaapin kaasu. Perkele!

Ei siinä muuten mitään, mutta kun. Siellä oli sakkia viime viikonloppuna. Joka oli siis tämän huomion tehnyt. Ja päätynyt siihen, että so what, järvessä on vielä jääkimpaleita, piruako sillä jääkaapilla. Ai helvetti että korpeaa! Että kun kyseinen porukka itse elää suunnilleen ruisleivällä ja muroilla, niin hittoako sitä pulloa vaihtamaan. Jotta kaipa sen joku vaihtaa kun ehtii. Että ketuttaa! Käytännössähän se tarkoittaa sitten sitä, että jokainen avattu Speden maito, ruoka jne päätyy suht pian avaamisen jälkeen roskiin. Eli kaikkea saa varata mukaan PALJON. Ai satants, että risoo. Ja entä isompien mahdollisesti tarvitsemat maidot. Upotanko minä ne avattuina järveen? Ei helvetti sentäs!

Vaihtoehtoisesti voimme tietysti ajella mökille, purkaa kapineet, lastata lapset takaisin autoon, ottaa sen kaasupullon ja huristella hakemaan uuden tilalle. Ja tähän kaikkeen kuluu suunnilleen sama aika kuin kotoa mökille menomatkaan. Eli likemmäs pari tuntia. Jotta istutaan sitten autossa puolet tästä päivästä, laitellaan sauna lämpiämään pikana iltasella kun viimeinkin ehdimme asettumaan, syötetään tenavat ja tuumitaan, että helva soikoon, ei täällä enää oikein mitään voi tehdä tänään... Kuten huomaatte, aivan HIEMAN risoo!

No, koska aina kaava on se, että jos joku alkaa ketuttaa, niin siihen kohtaan löytyy lisäketutuksen aiheita. Pjärkkeman teini! Olenko kertonut, että teini on viimeinkin saapunut siihen ihan oikeaan murkkuikään? Siihen mikä yleensä kuitenkin tulee jo vuosi pari aiemmin? No, meillä se on alkanut tosiaan tämän kevään aikana, eli teinin menot on mitä sattuu, touhut mitä sattuu ja kaikkea vähemmän fiksua on pakko kokeilla ja tehdä ja muistaa hoitaa kaikki hoidettavat hommat mahdollisimman leväperäisesti. Lisäksi tämän uusi paras ystävä saa irkulla joka kerran nousemaan karvat pystyyn. Ei parasta mahdollista seuraa, ei alkuunkaan.

Irkku siinä sitten etsiskeli jonkinlaista meikkipussukkaa tai vastaavaa jotta sinne hiusharjaa, kampaa, penskojen lääkkeitä ja vastaavia voisi pakata. Ulottuipa se etsintä teininkin huoneeseen. Voi helvatta mikä läävä! Älkää ikinä koskaan kurkatko teini-ikäisen leväperäisen murkun sängyn alle. EN SUOSITTELE! Siellähän niitä kadonneita astioita oli. Seassa muutama sekä teinin että tämän sisarusten vauvakirja. Roskia. Likaisia vaatteita. Ja NE ketuttavimmat ja kummastuttavimmat löydöt! Kännykkä! Nokialainen, mallia 7360. Ei hajuakaan kenen kännykkä on, käytetty ja takakansi hukassa, ei siis hajuakaan että onko edes toimiva. MITVIT? Ja niin, tyhjä tupakka-aski. Siis MITVITMITVIT!!! Minkäänlaista meikkipussia ei sen sijaan löytynyt...

No, koska irkku oli siinä vaiheessa jo paitsi erittäin KETTUUNTUNUT, oli irkulla päällä myös innovatiivisyysvaihde. Että jos ei kerran meikkilaukkua, niin perkema, otetaan junnun toinen kerhoreppu. Se siro. Ja ette ikinä arvaa? Sitä helvatan reppua ei löydy MISTÄÄN! Siis MITVITMITVIT!!! Että kyllä nyt on niin helvatan rentoutunut olo, ihan sellainen s-nallinen lomafiilis suunnilleen! Onneksi, ONNEKSI, mökillä on edessä kunnon raadantaa, jos joku auttaa totaaliketutukseen niin kunnon ruumiillinen työnpaiskinta. Per-le!

Btw, lisäkommenttina todettakoon, että jo ennen näitä kaikkia episodeja, muiden jo lähdettyä hyvillä mielin ja sopuisasti kouluun, irkku sai aikaan lievähkön riidan pojan 13v kanssa. Riidan päätteeksi poika 13v rymisi ovesta ulos ja paiskasi oven kiinni mennessään irkun jäädessä kiekumaan perään jotta "mitä mä sulle nyt sitten mukaan pakkaan sinne mökille"... Ovi raottui sen verran että poika kiljaisi takaisin "pakkaa kuule vaikka kilo paskaa". Jep jep.

On kivvaa olla IRKKU!