Käykö teille koskaan niin että herätessänne tunnette olevanne täynnä tarmoa ja suunnitelmia päivän kuvioiksi? Vaikka ne olisi tylsähköä mallia "siivoan olkkarin, pesen pyykit, siirtelen kukkia, kokkaan sapuskaa" ja vastaavia. Irkulle kävi niin tänään, käy toki toisinaan muulloinkin mutta tänä aamuna. Voi poijaat, puoli kämppää olisi ollut vasaran alla jos irkun kuvioa ei olisi sotkettu.

Mutta kuten normaalia, sotkettiinhan se. Liki yhdeksään kuvio oli kuosissa, kaksi tenavaa lykättynä ovesta koulutielle, eskari valmistautumassa vientiin ja spede tyytyväisenä. Ja sitten. Ovi kävi ja siskohan se sieltä purjehti "piipahtamaan". Siskon piipahduksille on ominaista se, että ne kestää. Ja kestää. Ja kestää. Kuten tänäänkin. Sisko jäi istumaan olkkariin kun irkku säntäsi junnua viemään. Istui kun irkku palasi. Istui kun irkku laitteli pyykkejä koneeseen. Siskolla kun oli irkulle tärkeää asiaa.

Totta puhuen, sisko käy tätä nykyä sen verran harvoin, että niinä kertoina koetan olla aloillani ja kuunnella. Kuten tänäänkin. Booliohje oli se päivänpolttava asia. Jonka suhteen sisko ei varmastikaan tullut hullua hurskaammaksi, kas kun irkku ja booli ei diggaa toisistaan. Ja niinhän siinä kävi, että kun viimein sisko ulostautui olikin jo aika ruokkia spede. Ei siinä kauheasti enää olkkarissa kolistu kun toinen lähti päiväunille. Voi perä.

Junnun eskarista haettuani varistelin kukkasista kuivat lehdet, kuorin perunat jauhelihasoppaan ja speden herättyä kiskaisin olkkarin imurilla, tosin normaalia perusteellisemmin eli annoin sohvillekin kyytiä. Sen jälkeen keskityinkin sopan tekoon ja sain kimmokkeen vielä tiikerikakunkin vääntämiseen. Jotain on siis tullut tehtyä vaikka ei alkuunkaan niin reippaasti kuin aamulla ajattelin. Huomenna taidan sanoa tylysti mahdollisille ovesta tuppaajille "sori, mutta nyt ei vaan pysty".