Onko muilla sellaisia? Minulla on aina välillä, ihan itsestään tulee vaikka ei pyydä. Tällaisen aamun saa monesti silloin jos on yön nukkunut huonosti, heräsin siis tällä kertaa kahdesti vessaan kun olin ensin malttanut lopettaa television tuijottamisen, ja herää aivan turhan aikaisin niin ettei saakaan uudestaan unta vaan alkaa ajatukset laukata päässä. Tänään oli siis sellainen aamu.

Ja sellainen aamuhan vaikuttaa koko loppupäivään, eli jollain tavalla apaattinen fiilis jää päälle. Siihen saattaisi auttaa ja auttaisikin kunnon raataminen eli lumityöt, halonhakkuu tai lattioiden kontillaan pesu, mutta niin, tällä kertaa kyseiset toiminnot kiellossa joten saa nähdä kärvistelenkö koko päivän pahoilla mielin. Toivottavasti en, täytyy koettaa jossain välissä vaikka musiikkiterapiaa eli HIM täysille soimaan.

Huonon omatunnon aiheet ovat mitä moninaisempia ja osa niistä on suoraan sanottuna typeriä. Typeriä jo siksikin, että osa niistä olisi vaatinut tekemään toisenlaisia päätöksiä elämässään ja tehtyjä päätöksiä en kuitenkaan kadu millään tavalla enkä missään määrin. Yksi mitä surin oli se, että silloin kun erosin exästä, joutui teinityttö, tuolloin 6v muuttomme myötä luopumaan selvästä sydänystävästään. Kuitenkaan en kadu hetkeäkään sitä että exän kanssa tiet erosi. Typerää eikö?

Toisena surin sitä, että en ole koskaan ehtinyt kunnolla perehtymään koiruuteen. Tämä vasta typerä HOn aihe onkin, hurtta on saanut niin paljon rakkautta, hellyyttä ja hyvänä pitoa osakseen sekä minun että lasten osalta. Hoitokin on ollut hyvää, ruokinta suoritettu täysin kasvattajan ohjeiden mukaan, hurttaa ei ole pakotettu sateessa ulkoilemaan ja aina sillä on ollut oma sohva ison koon vuoksi.

Kolmas HOn aihe olikin sängyssä maatessa se, että olen liian usein ottanut yhteen prinsessan kanssa. Olen liian vähän touhunnut tämän kanssa, liian vähän sylitellyt ja jutellut. Tämä on jopa aiheellinen aihe potea huonoa omaatuntoa, sillä minulla ja prinsessalla on vasta aivan viime aikoina alkanut synkata. Luulenpa että muutkin useamman lapsen äidit ja miksi ei ainoastaan yhdenkin, tietävät tunteen kun yhden lapsista kanssa ei löydy yhteistä säveltä millään.

Kuinka usein olen vuosien aikana miettinyt miten prinsessa voi olla niin erilainen kuin muut. Tosiasia on, että olen aina tullut poikalasten kanssa paremmin juttuun, jotenkin tytöt ei sovi minulle. En ymmärrä sitä tyttömaailmaa vaikka kuinka saman sukupuolen edustaja olenkin. Liekö vikana se, että oma kiinnostukseni suuntautui lapsena täysin autoihin, puissa kiipeilyyn ja rakenteluun. Nuket ja barbit joita äiti aikansa minulle osteli, kokivat kaikki saman kohtalon, joutuivat joko parturoinnin tai lääketieteellisten kirurgisten toimenpiteiden kohteeksi.

Ja prinsessa on todella juuri se, prinsessa, mekkojen, hiusnauhojen ja korujen innokas hamstraaja. Vasta viimeisen puolen vuoden aikana olen jotenkin päässyt sisään siihen tytön maailmaan, ja löytänyt yhteisiä puheenaiheita ja touhuja neidin kanssa. Kaikki kommunikaatiomme ei enää perustu kieltoihin, määräyksiin ja kehotuksiin. Ja se on tehnyt sen, että suorastaan nautin ajasta jonka joskus harvoin saamme viettää kaksin.

Olen miettinyt sitäkin miksi sitten teinitytön kanssa olen aina tullut paremmin toimeen, ihan siitä vauva-ajasta asti. Olisiko syy siinä, että teini on aina ollut rauhallinen ja helppo, nukkunut, syönyt ja touhuillut omiaan pahoja tekemättä. Prinsessa taas oli syntymästään saakka erittäin vaativa lapsi. Ensimmäiseen vuoteen-kahteen meillä ei nukuttu oikeastaan koskaan. Prinsessa ei nukkunut yölllä, ei päivällä.

Kuinka usein istuin olohuoneen sohvalla puolinukuksissa yöt,työnnellen jalalla vaunuja edestakaisin. Prinsessa nukkui juuri niin kauan kuin liike jatkui. Jopa liikennevaloihin pysähtyessä vaunujen kanssa täydessä unessa ollut neiti heräsi ja aloitti julmetun huudon. Prinsessa lähti aikaisin liikkeelle ja tällä on aina ollut todella voimakas oma tahto. Prinsessan kanssa ei ole neuvoteltu asioista, prinsessan mielestä maailma menee niinkuin hän sanoo. Kaipa se oli se valmiiksi tullut jumalaton väsymys ja jatkuva toisen kanssa asioista vääntäminen, mikä piti meidät niin kauan eri aaltopituuksilla.

Minulla on jotenkin todella voimakas tunne siitä että tämä vaavi on tyttö. Toivoisin silti poikaa, mutta toisaalta, nyt kun olen edes jotenkin sisällä siinä tyttömaailmassa saattaisin tulla tytönkin kanssa paremmin toimeen. Tai sitten en. Pääasiahan on kuitenkin että vauva olisi terve.