Siellähän on aivan kevät! Miten ihanan huumaava tipitii-konsertti kuuluukaan pensaista tähän aikaan. Ja aina paranee, Pekka Pouta oli todennut että nyt on astuttu kevätkauteen. Pääsiäiseen mennessä lumet ovat kadonneet oliko tuo nyt Kokkola-linjan alapuolelta. Hurraa! Toivottavasti Pouta on oikeassa, irkkua ei kyllä haittaisi yhtään.

Nyt ei harmita yhtään edes se, että viime yö meni loikkiessa. Väsyttää tosin, mutta ei silti harmita. Kevät korvaa heräilyt. Spede räkii ja köhii tehokkaasti, taisi koko yö mennä tyyliin tunti unta, rauhotus, tunti unta, tutti, tunti unta, asennon vaihto jne jne. Positiivista silti, kaveri ei ole tukossa tukossa vaikka lenssutukossa onkin.

Ymmärsiköhän kukaan mitä tarkoitan. Tarkoitan, että spede ei ole astmaattisesti tukossa vaan lenssuisesti, tosin tuo lenssu tuntuu olevan supertehokas. Yskä on muuttanut eilisestä muotoaan sen verran että se ei ole enää pelkästään räkäistä yskää, vaan osittain kuivaa, raapivaa yskää. Varmasti sattuu kurkkuun yskiessä. Toivottavasti tauti alkaa taittua yhtä nopeasti kuin se tulikin, lauantai kun lähenee uhkaavaa kyytiä.

Junnukin yski illalla. Ja senhän tietää, että se ei hyvää lupaa. Tuplalääkitys paukautettiin suosilla taas päälle, jos junnu saa puoletkin tuosta speden versiosta niin huh huh, edessä on paljon limaoksennuksia. Voi kökkö. Speden suhteen tämä on samalla hyvä testi, niin tylyltä kuin se kuulostaakin. Pikku-ukolla kun ei ole ollut singulair käytössä enää tammikuisen putkituksen/risojen poiston jälkeen joten nähtäväksi jää josko auki pysyttäisiin ilman lääkettä. Henkkoht olen melko varma että astmalääkkeitä ei tarvita, mutta näkee nyt.

Niin se lauantai. Silloinhan on se teatterinäytös mihin varasimme liput jo tammikuulla. Jotain Vuonna85-näytelmän kysynnästä kertonee että tammikuulla ei lippuja saanut kuin vasta huhtikuulle. On muuten hauska mennä katsomaan näytelmää jonka pääosassa on teinivuosien huliviliporukan yksi jäsen. Tuntuu suorastaan hassulta ajatella näin jälkeenpäin sitä porukkaa ja todeta, että kaksi heistä tekivät siitä musiikista itselleen ammatin mutta niin, tahto oli kummallakin kova joten eiköhän se sitkeys todellakin palkita. Olihan allekirjoittaneenkin unelma viisi lasta ja hyvä mies, varoiksi tein tuon kuudennenkin tuohon unelmaani pönkittämään.

Teatterinäytöksen jälkeen pitäisi mennä vielä speden kummitädin synttärikekkereille, aikuisten kekkereille siis, joten toivoa sopii että nämä lapsoset olisi siihen mennessä siinä kunnossa että homma onnistuu. Toisaalta, synttärit on ihan naapurissa eli kynnys mennä on paljon matalampi vaikka täällä sitten vielä köhittäisiinkin. Käytännössähän tuo on liki sama kun omassa pihassa olisi.

Vaan tämä tästä, lähdemme speden kanssa herättelemään yläkerran poppoota. Teini lähtikin jo työharjoitteluun mutta koululaisia siellä vielä makoilee joten se on moro ja viettäkää hilpiä keskiviikko.