Koettakaa kestää, tästä kalaruokaosiosta tulee mitä luultavimmin lyhin kautta aikain. Irkku kun on sikäli näppärä kokki (hekoheko), että teki eilen elämänsä ensimmäisen kerran tuoreesta kalasta ruokaa. Pakastekala tonnikalasta, siitä purkkimallista, puhumattakaan on toki jonkin verran käytössä, mutta tuore kala. Ei. Ja niin niin, selityksiä aina löytyy, lienee suurin syy kalaruokien vähyyteen on se, että tonnikalapastakastike on ainoa jota meillä syö kaikki mielellään. Kalasoppaa syö kolme isointa joista kaksi mielellään ja yksi tyyliin, mä en kyl tykkää kalasta, ja pienet ei ollenkaan. Ukkohan syö tasan savulohta, tonnikalaa ja kalapuikkoja, jos tarkkoja ollaan.

Mutta asiasta kalaan, irkku katsoi maanantaina illansuussa kuinka telkkarikokki tekaisi suitsait sukkelaan kirjolohen, josta nyppi ensin ruodot pois ihan tuosta vaan ja laitteli sitten leikkaamiinsa taskuihin aurajuustoa. Voi kuulkaa, pakkohan se oli itsekin kokeilla kun tuo niin näpsästi kävi. Niinpä sillä eilisellä valaisevalla kauppareissulla ostin kirjolohifileen. Ja ei kun kokkaamaan. Ensin piti tehdä valkosipuliperunat omaan astiaansa ja lohi omaansa, mutta miten lie aivoihin putkahti ajatus siitä, että miksi niitä ei voi tehdä samaan astiaan. Että perunat alle, kypsyttelyä ja kala päälle sitten viimeisenä. Tuumasta toimeen ja näin se kävi.

Valkosipuliperunat:

1,5 kg peruna-sipulisekoitusta
reippaasti valkosipulijauhetta
1,5 tl suolaa
6 dl kermaa
1 prk ranskankermaa

Perunoita pyörittelin pannulla pienissä erissä ensin ja ladoin kerroksittain valkosipulijauheen kanssa vuokaan. Päälle lorautin erikseen keskenään sotkemani kermat, ranskankermat ja suolan ja uuniin 225 asteeseen noin tunniksi.

Aurakirjo:

Kirjolohifilee (paino jäi kyllä katsomatta mutta ihan sellainen mukavan kokoinen oli)
Aurajuustoa
sitruunamehua

Siis kokki sanoi, että kirjolohessa on ruodot näin ja ne menee tänne asti (kalan puoliväli suunnilleen) ja kun sitten niitä kiskoo tuonne päin (olikohan se nyt kalan keskellä törröttävästä osasta kiinni ja veto sinne kalan alalaitaa kohti niiden ruotojen osalta jotka siellä ylhäällä oli) niin ne lähtee ihan tuosta vaan joko veitsellä, pinseteillä tai vaikka kynsin nyppimällä. Tämä selvä, kynsillä lähti yksi. Pinseteillä loput, osa ihan oikeasti tuosta vaan ja loput tyyliin "miks tää ei liiku... hei nyt tää katkes tää ruoto... miten tää nyt täällä on... eikun joo, nyt se irtos" eli pojalla 11v oli hauskaa kun seurasi vieressä äidin ja lohen taistoa.

Loppu kävikin sitten helposti kuin heinänteko, kala täyteen viiltoja aina pyrstöstä sinne päänkantimille asti (siellä se pää siis on ollut ennen kuin se on viety ja kalasta tehty file) ja jokaiseen syntyneeseen taskuun aurajuustosiivu. Päälle pirskotus sitruunamehua ja kala sievästi tunnin uunissa muhineiden perunoiden päälle. Lämpöä piti tosin laskea tässä vaiheessa 200 asteeseen ja 25 minuuttia ja kuulkaa, kala oli valmis, samoin kuin ne perunat.

Ja kyllähän se on niin, että sen verran hyvää se oli, että kuvaa en ehtinyt ottaa ennen kuin kalasta oli jäljellä enää pieni pätkä pyrstön lähistöltä. Edelleenkään pienet ei syöneet, junnu sentään maistoi pariin kertaan eli selvästi "mahdollisesti hyvää" ja poika 11v tuumi jälleen, "mä en tykkää tästäkään kalasta". Äiree, teini ja poika 13v sen sijaan kiskoivat kalaa suunnilleen kaksin käsin. Tiedossa on toistekin lohta, ehkä kuitenkin jollain muulla tavoin tehtynä. Ja harjoitushan tekee mestarin niiden ruotojenkin poistossa, eikö...